Matkaa takana tässä vaiheessa noin kolme kuukautta. Kaupunki on hiljentynyt joulun viettoon ja uudenvuoden odotukseen. Opiskelijat ja henkilökunta viettävät lomaa pitkälti samaan malliin kuin Suomessakin. Yliopistoon ja laboratoriotiloihin on toki mahdollistettu pääsy tälläkin hetkellä sillä onhan tositutkijoiden päästävä hommiin myös lomilla 🙂
Kaupunki on tätä kirjoittaessa pienehkössä kaaoksessa sillä yön aikana pääsi yllättämään melkoinen lumimyrsky. Tuiske on jatkunut pitkin päivää ja ikkunasta näkyykin Suomessa tyypilliset maisemat lumikinoksineen. Suomalainen aurauskalusto olisi erittäin tervetullutta auttamaan kaduilla heiluvia lapiomiehiä. Autoissa käytetään lähes poikkeuksetta ainoastaan kesärenkaita, joten kolarisumaa odotellessa.
Aika menee edelleen siivillä. Tutkimus sujuu mallikelpoisesti ja tulokset ovat odotettuja parempia. Muutama julkaisu on jo lähes valmiina ja uusia ideoita riittää jonoksi asti. Jo tässä vaiheessa uskaltaa varovaisesti luvata, että matkasta tulee tutkimuksellisesti erinomainen. Tutkimusryhmä on hyvin motivoitunut ja myös ryhmää johtava professori on mielenkiinnolla paneutunut aiheeseeni.
Voisin tässä vaiheessa tuoda esille hieman eroja paikallisessa ja Suomalaisessa tutkimuskulttuurissa (perustuen tosin pelkästään tämän ryhmän toimintaan). Suurimpana erona on ehdottomasti opiskelijoihin kohdistettu vaatimustaso ja työskentelyn seuranta. Tutkimusryhmämme professori järjestää viikoittain useamman tunnin palaverin, jonka aikana on esiteltävä viikon aikana tehdyt työt sekä esitellä seuraavan viikon suunnitelma. Kuulustelu on erittäin tiukkaa ja yksityiskohtaista. Mikäli hommat eivät ole edenneet suunnitellusti, saa jatko-opiskelija melkoisen henkisen ryöpytyksen. Olenpa jo ehtinyt todistaa miten palaverissa opiskelijalle tulee tippa silmään. Palaverin lisäksi jatko-opiskelijoiden on toimitettava kerran viikossa yksityiskohtainen raportti tehdystä työstä. Tämän lisäksi professori jakelee silloin tällöin ylimääräisiä töitä kuten erilaisia raporttien kirjoittelua sekä artikkelien tarkastuksia. Hiljattain saimme ”käskyksi” keskustella ryhmän kanssa noin 30 minuuttia joka aamu aiheesta, joka liittyy jonkun ryhmäläisen tutkimushankkeeseen. Nämä keskustelutuokiot jatkuvat hamaan tulevaisuuteen saakka. Eräs ryhmäläinen sai lisähommaksi lähettää professorille tiivistelmän jokaisen päivän keskustelusta. Ei mikään pieni homma kun miettii, että keskustelutuokiot jatkuvat määräämättömän ajan.
Eräs syy tämän tyyppiseen toimintaan lienee siinä, että jatko-opiskelijoiden on maksettava samat lukukausimaksut yliopistolle kuin perusopiskelijoidenkin (noin 40 k$ per vuosi). Tämä raha tulee jatko-opiskelijan projektilta, josta lisäksi maksetaan palkkaa päälle. Onkin siis ymmärrettävää, että ryhmää johtava professori haluaa vastinetta rahoilleen. Post docina ja oman rahoituksen tuoneena saan hieman parempaa kohtelua, mutta ulkopuolinen voisi silti hieraista silmiään kun pääsisi mukaan yhteenkin viikoittaiseen palaveriin 🙂 Homma kuitenkin toimii ja tuloksia tulee!
Näillä meiningeillä siis tässä vaiheessa. Tunnelmat edelleen katossa ja kaikki sujuu hienosti!
PS: Iloista uutta vuotta myös kotosuomeen!
