Blogi

Koneoppimista ja liikuntatieteitä Kanadassa – Osa 1

Julkaistu

Ensimmäinen neljännes puolen vuoden tutkimusvierailustani Kanadassa, Calgaryn yliopistossa on hurahtanut nopeasti. Kyseessä on jo toinen vierailuni täällä kinesiologian laitoksella. Teen  väitöskirjaani Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnassa, sovelletun matematiikan ja laskennallisten tieteiden suuntauksessa. Väitöskirjatutkimukseni keskittyy  karkeasti yleistettynä eri koneoppimismenetelmien hyödyntämiseen urheilun, liikunnan ja terveyden aloilla.  Aihe on hyvin monitieteinen ja vaatii osaamista sekä menetelmäpuolelta, että liikuntatieteistä. Tämän vuoksi olenkin opintojeni aikana päässyt tekemään yhteistyötä useiden liikuntatieteilijöiden kanssa, vieraillut eri liikuntatieteilijöiden tutkimusryhmissä, sekä opiskellut myös liikuntabiologian perusopintoja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.

Tähänastinen tutkimukseni on keskittynyt muun muassa eri urheiluvammadatojen analysoimiseen, vammojen riskitekijöiden tunnistamiseen sekä juoksuvammojen ja juoksutyylien yhteyksien tutkimiseen. Paikallinen tutkimusryhmä Calgaryssä keskittyy erityisesti juoksuvammojen tutkimiseen, hyödyntäen myös koneoppimismenetelmiä analyyseissään. Vierailun päätarkoituksena on jatkaa tutkimusyhteistyötä Professori Reed Ferberin ja hänen tutkimusryhmänsä kanssa, hyödyntäen paikallisia jo kerättyjä isoja datasettejä, sekä oppia lisää tärkeitä liikuntatieteiden taitoja. On erittäin hyvä, että paikallisessa tutkimusryhmässä on verrattain vahvasti myös menetelmäosaamista. Eli vaikka olenkin vierailulla kinesiologian laitoksella, löytyy ryhmästä kuitenkin myös tutkijoita joiden kanssa voi keskustella ja ideoida menetelmäpuoleen, eli varsinaiseen omaan alaani, liittyvistä asioista. On mielenkiintoista, miten eri taustoilla olevilla tutkijoilla voi olla eri näkökulmia ja ideoita samaan aiheeseen liittyen.

 

Liikeanalyysidatan keräykseen osallistumassa. Juoksumatolla on molemmin puolin voimalevyt, joilla mitataan jalkojen kontaktivoimia erikseen. Jalkoihin kiinnitettyjen heijastavien markkereiden sekä ympärillä olevien kameroiden avulla nauhoitetaan muun muassa jalan liikettä ja nivelkulmia.

Vierailukohde on minulle myös liikunta-alan oppimisen kannalta täydellinen. Työskentelen Human Performance Labissa (HPL), jossa on useita erilaisia tutkimusryhmiä, paljon eri tasoisia  tutkijoita ja myös runsaasti muita vierailevia tutkijoita ja opiskelijoita ympäri maailmaa. Tuntuu, että täällä on jatkuvasti jonkinlaista datankeruuta meneillään ja osallistujina hyödynnetään paljon myös HPLn omaa väkeä. Itse olen tähän mennessä osallistunut jo kolmeen eri tutkimukseen ja hyödyntänyt nämä mahdollisuudet kyselemällä ja oppimalla paljon datasta ja sen keruusta. Omassa tutkimuksessani datan ymmärrys helpottaa sen analysointia ja tulosten tulkintaa huomattavasti.

Toinen loistava piirre HPLssä on viikottaiset tutkimusseminaarit, joissa joku tutkijoista esittelee omaa tutkimustaan muulle ryhmälle. Nämä esitykset ovat erittäin hyvin valmisteltuja, keskustelu todella aktiivista ja aiheet mielenkiintoisia, välillä hieman enemmän ja välillä vähemmän omaan tutkimukseeni liittyviä. Myös omaan aiheeseen suoraan liittymättömiäkin esityksiä on kuitenkin mielestäni hyödyllistä seurata sillä aina oppii jotain uutta, voi saada uusia ideoita ja näkökulmia omaan tutkimukseen eikä sitä ikinä tiedä mihin oma tutkimuspolku tulevaisuudessa vie. Kaiken kaikkiaan konsepti on mielestäni loistava, kaikki tiedekunnan tutkijat kokoontuvat yhteen, kuullaan minkälaista tutkimusta muut tekevät, keskustellaan ja jaetaan ideoita sekä löydetään ehkä uusia mahdollisuuksia sisäiselle yhteistyölle. Kuten mainitsin, esitykset valmistellaan huolella ja esimerkiksi väitöskirjaansa tekeville näitä ajatellaan hyvänä harjoituksena väitöstilaisuutta varten. Lisäksi tilaisuudet ovat avoimia opiskelijoille — erinomainen mahdollisuus päästä tutustumaan tiedekunnan tutkimukseen ja saada ideoita mahdollisiin opinäytetöihin.

Vierailuni Calgaryssa alkoi mukavissa merkeissä kun edellisen vierailun tuloksena syntynyt artikkeli julkaistiin Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports lehdessä. Tutkimus sai myös laajasti huomiota mediassa, niin ulkomailla kuin Suomessakin (esim. https://www.outsideonline.com/2407822/artificial-intelligence-running-form-study
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006432273.html). Tästä oli hyvä lähteä jatkamaan yhteistyötä ja toivottavasti myös tämä vierailu on yhtä menestyksekäs ja käteen jää lopulta opittujen asioiden lisäksi myös hyvä artikkeli väitöskirjaan. Tähän mennessä olen saanut jo paikallisen datan haltuuni, rajannut mielenkiintoisen tutkimuskysymyksen analysoitavaksi ja aloitellut analyysien toteuttamista.

Koska kyseessä on jo toinen vierailuni Calgaryssä, sopeutuminen paikalliseen arkeen ja työhön on sujunut nopeasti ja helposti. Yliopisto ja monet ihmiset ovat tuttuja viime vierailulta, kuten myös Calgaryn kaupunki ja paikallinen arki. Lisäksi tutkijan arki täällä ei kovin paljon eroa arjestani Suomessa. Suurimmat erot arjessa ovat työskentelykielen vaihtuminen kokonaan englanniksi sekä kaupungin ja yliopiston valtava koko verrattuna Jyväskylään. Kampusalueelta löytyy muun muassa iso kasa erilaisia ravintoloita ja kahviloita, ruokakauppa, pankkeja, kampaamo ja paljon muita palveluita opiskelijoille. Ja kun Jyväskylässä usein pyöräilen melko hiljaisia jalkakäytäviä pitkin yliopistolle, täällä taas mahdutan itseni kaupunkijunaan joka on aamuisin täyttynyt lähes kokonaan yliopisto-opiskelijoista. Junan saapuessa yliopiston asemalle, joutuu aluksi kävelemään hetken valtavan opiskelijavirran mukana, kunnes se pikkuhiljaa hajaantuu ympäri kampusaluetta.

Suomalaiseen työkulttuuriin verrattuna, työtahti vaikuttaa täällä olevan kiivaampi ja työpäivät pidempiä, erityisesti väitöskirjaa tekevillä. Taloudellisen tilanteensa vuoksi monet väitöskirjaopiskelijat pitävät paljon opetusta ja lisäksi täällä on hyvin tavallista työskennellä samalla myös useissa eri yritysyhteistyöprojekteissa. Välillä ihmettelen, että missä vaiheessa osa näistä opiskelijoista edes ehtii keskittymään väitöskirjaansa. Koen itseni erittäin onnekkaaksi pystyessäni tällä hetkellä apurahojen ansioista keskittämään kaiken aikani väitöskirjaan liityvään tutkimukseen sekä uusien tietojen ja taitojen kehittämiseen loistavassa tutkimusvierailukohteessa. Valtava kiitos siis KAUTE-säätiölle tämän tutkimusvierailun mahdollistamisesta sekä Wihurin rahastolle työskentelyapurahasta. Vierailu on jo tähän mennessä kehittänyt minua tutkijana ja uskon sillä olevan suuri vaikutus tulevaan tutkijanuraani.