Ennen muuttoa riitti työtä lukuisten dokumenttien ja todistusten hankkimisessa, enkä todellakaan tarkoita vain J1/J2 viisumiasiakirjoja vaan mukaan otettiin jopa vihkitodistus ja lasten syntymätodistukset. Vuokra-asunnon metsästykseen valmistauduin laatimalla tenant’s resumen sekä hankkimalla todistukset varallisuudesta, luottokorteista, työsuhteesta ja rahoituksesta. Huolellinen valmistautuminen kannatti ja tarpeelliset dokumentit löytyivät tarpeen tullen. Ainoastaan vaimolta puuttuva TraFi:n todistus ajokortista ja rikkeettömästä ajohistoriasta viivästytti alennuksen saamista autovakuutuksesta (Geico). Toisin kuin Suomessa, Amerikassa autovakuutus on henkilökohtainen.
Olimme varautuneet alkuun ajamaan vuokra-autolla ja majoittumaan motellissa Redwood City:ssä. Asunto löytyi Menlo Parkista ensimmäisellä viikolla, mutta huoneistoon pääsi muuttamaan vasta edellisten asukkaiden muutettua pois toisella viikolla. Vuokrasopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä oli aika maksaa takuuvuokra, jota varten kirjoitin elämäni ensimmäisen (katteettoman) shekin. Pankkitilin avaaminen, depit-kortin ja shekkivihkon saaminen onnistui Stanford Federal Credit Union pankista heti, mutta rahan siirtämiseen tilisiirtona Suomesta kului viikko.
Asunnon löytymisen jälkeen oli aika metsästää huonekalut yms., jotta kalustamattomaan huoneistoon pystyisi muuttamaan. Ylivoimaisesti parhaaksi keinoksi hankkia käytetyt tarvikkeet osoittautui suosittu http://sfbay.craigslist.org/ verkkosivusto, jonka kautta löysimme myös itse asunnon. Lisäksi hyödynsimme paikallisia kirpputoreja ja lopulta Ikeaa, jossa myöhemmin kävimme säännöllisesti ruokaostoksilla ostamassa mm. suomalaista näkkileipää helpottamaan pahimpia vieroitusoireita ruisleivästä. Tavaroiden noudon sovimme muuttopäiväksi, jolloin kävin keräämässä tavarat pakettiautolla (U-Haul). Kun vielä sähkö-, kaasu-, netti- ja puhelinliittymät saatiin avattua, alkoi asumisen edellytykset olla hiljalleen kohdallaan.
Tarvitsimme vielä auton. Toivoimme, ettei muuttoajoneuvojen veronalennuksesta ehditä Suomessa luopua meidän täälläoloaikanamme, ja valitsimme auton pitempiaikaista käyttöä varten. Syksyllä Suomen eduskunta päättikin luopua veronalennuksista 1.1.2015 alkaen, joten ehdimme vielä hyödyntämään edun. Uusi auto tuntui turvallisimmalta ratkaisulta taaten viralliset dokumentit ja alkuperäisen kokoonpanon. Lisäksi Amerikan autokaupan malli jossa eri vaihtoehdot ovat esillä ja auton saa heti mukaansa sopi meidän tarpeeseen mainiosti. Auton hankkiminen sujuikin helpommin kuin paikallisten ajokorttien saaminen, joita varten täytyi suorittaa sekä teoria- että ajokoe.
Töiden aloittaminen SLAC:ssa alkoi lukuisilla työturvallisuuskoulutuksilla. Työturvallisuuteen kiinnitetään Department of Energy:n (DOE) alaisissa laboratorioissa erityistä huomiota. Periaatteena on, että materiaalivahingot ovat hyväksyttäviä mutta henkilövahingot ei. Käytännössä työtehtäviä ei saa aloittaa ennen kuin toimenpiteeseen liittyvä työturvallisuuskurssi on suoritettu ja uuden toimenpiteen tapauksessa seikkaperäinen kuvaus työn suorituksesta ja mahdollisista turvallisuusriskeistä on laadittu ja hyväksytty. Onnettomuuden sattuessa täytyy siis olla esittää dokumentti siitä, että työturvallisuus oli huomioitu. Erilliset työturvallisuuskurssit ovat tarjolla mm. toimistotyölle, tikapuiden käytölle ja autolla ajamiselle laboratorioalueella, joten lukuisia kursseja piti läpäistä ennen työskentelyä säteilylähteiden, jännitelähteiden ja kemikaalien parissa. Kurssit suoritettiin pääasiassa itseopiskeluna nettikursseina, mistä meinasi muodostua ongelma, sillä intranet käyttäjätunnuksen saaminen viivästyi ja jo ensimmäisellä työviikolla piti päästä suorittamaan mittauksia SLAC:n SSRL synkrotronisäteilykeskuksessa. Oma aikansa kului myös muiden tukipalveluiden opettelussa ja lienee arvattavissa, että järjestelmät ja käytänteet poikkeavat suomalaisesta.
Työkulttuuri syntyjään ruotsalaisen prof. Nilssonin ryhmässä ei juuri poikkea suomalaisesta. Tutkimusryhmässä on vahva edustus eurooppalaisista maista ja amerikkalaiset ovat selkeä vähemmistö. Paikallisten tottumuksien mukaan useimmat tutkijat tavoittaa kuitenkin parhaiten klo 10–18, kun taas perheelliset ovat omaksuneet aikaisemman työrytmin. Työskentely on pitkälle itsenäistä lukuun ottamatta palavereita oman ryhmän tai yhteistyötahojen kanssa. SLAC:ssa ja Stanfordin yliopistolla on viikoittain tarjolla mielenkiintoisia vierailevia puhujia, mikä tarjoaa hyvän mahdollisuuden verkostoitumiseen. Tutkijavierailuun ei kuulu opetusvelvoitteita, joten työajalla voi keskittyä tutkimustehtäviin. Alan kirjallisuuden seuraaminen on tehty helpoksi Stanfordin yliopiston kirjaston kattavien lehtitilausten ansiosta, eikä vielä ole tullut vastaan julkaisua johon ei olisi lukuoikeutta. Kokeellisesta tutkimuksesta suuri osa tehdään synkrotronisäteilyä hyödyntäen ja intensiivisiä mittausjaksoja onkin riittänyt lähes joka kuukaudelle, kun tavallisesti on saanut ns. normaalina käyttäjänä tyytyä parin mittauskerran vuosirytmiin. Osaltaan mittausaikojen runsaus on selitettävissä JCAP projektille korvamerkityillä mittausajoilla, joita on mahdollista hyödyntää tarpeen tullen ilman perinteistä kansainvälisen vertaisarvioinnin sisältämää hakuprosessia.