Blogi

Akateemista yritysyhteistyötä St Gallenissa

Julkaistu
IMG_1414
Keväinen Sveitsi

Neljä kuukautta alkaa olla pian Sveitsissä elämistä takana. Aika vierailevana vakuutustoiminnan johtamisen professorina maineikkaassa HSG:ssa eli St Gallenin yliopistossa on kulunut nopeammin kuin olen toivonut. Yksinkertaisesti on niin, että täällä työskentely on ollut akateemisesti ja elämänlaadullisesti poikkeuksellisen hienoa aikaa elämässäni. On myös todettava, että koko perheen siirtäminen Sveitsiin on taloudellisesti aika iso paukku, joten on aivan selvää, että olen äärettömän kiitollinen matkaa varten saamastani rahoituksesta.

Syitä täällä viihtymiseen on toki monia aina postikorttimaisemista ja kansainvälisestä ilmapiiristä lähtien, mutta blogin luonne huomioiden keskityn muutamaan yleisempään yliopistomaailman teemaan, joista suomalaiset bisneskoulut voivat ottaa vaikutteita. Muilta osin kuulumisia voi käydä lukemassa henkilökohtaisesta blogistani www.puustinen.org ja jos finanssialan kuulumiset kiinnostaa, voi päivityksiini tutustua myös varainhoitoyhtiö Helsinki Capital Partnersin blogissa.

En häpeä myöntää sitä, että näen käytännön liike-elämän ja yliopistoyhteistyön aivan äärettömän tärkeänä osana myös akateemisten ihmisten arkea. Vaikka liian moni pitää yritysten kanssa tehtävää työtä jonkin asteisena sielunsa myymisenä, haluan muistuttaa tässä vaalien jälkeisessä pöhinässä siitä tosiasiasta, että meidän kaikkien yliopistolaisten palkasta jokseenkin 95-100% tulee alun perin yrityksistä. Suomessa jo pelkästään verokertymä on yrityspainotteista ja kaiken hyvinvoinnin näkökulmasta on olennaista, että yritykset menestyvät. Muutoinhan meidän verovaroihin lyömämme akateemiset rahalliset imupillit eivät saa ravintoa yhdenkään suomalaisen tutkijan osalta, alasta riippumatta. Minä olen ainakin suomalaisille yritykselle tästä kaikista hyvinvoinnista kiitollinen ja haluan myös olla näille yrityksille ja suomalaiselle yhteiskunnalle hyödyllinen.

HSG muodostuu instituuteista, jotka toimivat suhteellisen itsenäisesti. Järjestely on samantyyppinen kuin Cambridgen tai Oxfordin college-mallit. Instituutioilla on valtaa tehdä ketteriäkin päätöksiä koska rahoitus on instituutista riippuen useimmiten noin 80% ulkopuolelta itse kerättyä. Täällä ulkopuolisen rahoituksen kerääminen ei kuitenkaan tapahdu satoja tunteja vievän hankehakemusrumban seurauksena, vaan se perustuu jatkuviin sopimuksiin, joissa yritykset sitoutuvat rahoittamaan instituuttia vuosittain. Toisaalta tyypillistä on myös projektit, joista sovitaan suoraan yritysten kanssa.

Nyt joku voi miettiä, että määräävätkö yritykset tutkimukseen suunnan? Vastaus on – tietyllä tapaa kyllä. Jotkut – mutta eivät lähellekään kaikki -yritykset kyllä ilmoittavat tiettyjä teemoja, joista haluaisivat tutkimusta tehtävän. Tämä ei missään nimessä kuitenkaan tarkoita, että yritykset päättäisivät metodit saati sitä millaisia tuloksia aiheesta julkaistaan. Monelle tämäkin voi tuntua liian kovalta vaatimukselta, sillä akateemisen vapaudenhan pitäisi sallia mahdollisuuden tutkia ihan mitä tahansa ilmiötä. Näinhän asia on, mutta on syytä muistaa myös se, ettei uskottavaa kauppatiedettä ole ilman kauppaa, taloustiedettä ilman taloutta, eikä insinööritieteitä ilman soveltajia.

HSG:ssa rahoitus tuo siis vapautta instituuteille, mutta ei niinkään esimerkiksi väitöskirjan tekijöille. Täällä väitöskirjantekijä hyppää suoraan aineistoon, julkaisee siitä 3-4 Journal-artikkelia ja pamahtaa ulos putkesta tohtorina noin 3,5 vuodessa. Väitöskirjan tekijäksi pääsee vain jos hakijalla on käytännön työkokemusta esimerkiksi liike-elämästä. Nyt on siis makuasia, tykkääkö tällaisesta meiningistä vai ei. Minulle tämä sopii. Ensinnäkin aineistoihin hyppääminen suoraan on johtanut omalla kohdallani siihen, että julkaisumääräni kasvaa huomattavasti jo tämän lyhyen visiitin aikana. Toisaalta on myös hienoa tavata maailman jättimäisten finanssitalojen ylintä johtoa, tunnustella sitä mihin suuntaan maailma on menossa ja sitten tuoda tutkimuksen avulla oma riiminsä näihin yhteiskunnallisiin murroksiin liittyvään kokonaisrunollisuuteen.

Palaan myöhemmin muutamaan todella suureen eroon HSG :n ja suomalaisten yliopistojen välillä. Ei kaikkia Sveitsiläisiä toimintatapoja pidä allekirjoittaa ja meidän yliopistokulttuurissamme Suomessa on monia ihailtavia asioita. Silti sen faktan, että HSG on bisneskoulurankingeissä Euroopan eliittiä, pitää laittaa ainakin jonkin asteisen kognitiivisen prosessin lukijassa liikenteeseen.

Nyt hyppään koneeseen ja teen pikavisiitin Suomeen. Tuon täältä terveiset Suomen Pankin johtokunnalle puheen muodossa, koska sellainen palvelu nyt vaan kuuluu bisnestutkijan työnkuvaan. Tai ainakin sen pitäisi kuulua.

– Pekka Puustinen