Olen kohta ollut vuoden vierailevana tutkijana the Australian National University:ssä Canberrassa. Vuosi on ollut erittäin antoisa ja on ollut avartavaa tutustua täkäläisen yliopiston toimintatapoihin. Australian työkulttuuri vastaa melko pitkälti Suomalaista, eli töitä tehdään, mutta ihan järkevällä ~40-tuntisella työviikolla. Täällä ei myöskään ole kovin jyrkkää hierarkiaa (samoin kuin Suomessa), eli professorit ovat kutakuinkin samalla tasolla muiden kanssa ja kaikkien mielipiteitä kuunnellaan. Työkulttuurin puolesta Australiaan on siten helppo sopeutua.
Tutkimusryhmässä missä olen vierailemassa tehdään paljon tutkimusta sivuten aihetta mitä itse olen tutkimassa. Tarkoituksenani on siis tehdä hyvin ohuita puolijohdelaitteita (n. millimetrin tuhannesosan paksuisia), ja yhdistellä niihin nanoteknologiaa (tarkemmin nanolankoja). Tutkimusryhmässä etenkin nanolankoja tutkitaan paljon, mistä johtuen yhteistyökuvioita on ollut helppo rakentaa. Esimerkiksi nanolanka-laserien mallinnusta on tehty ryhmässä jo aiemmin, mikä on helpottanut huomattavasti minunkin tekemien ensimmäisten prototyyppilaitteiden valmistusta. Mitä tästä voisi siis sanoa on että sopiva suorituspaikka voi hyödyttää tutkimusta paljonkin.
Ensimmäisen vuoden aikana olen valmistanut ensimmäiset testilaitteet, eli tarkemmin millimetrin tuhannesosan paksuiset aurinkokennot ja optisesti viritetyt nanolanka-laserit. Lisäksi olen tutkinut eräitä mielenkiintoisia aurinkokennorakenteita jotka olisivat varsin sopivia tutkimilleni ohuille kennoille. Tutkimusvierailuni kokonaiskesto on 2 vuotta, joten toisena vuotena voin keskittyä enemmän laitteiden optimoimiseen, mihin nuo prototyyppilaitteet antavat hyvät lähtökohdat.
Vuoteen kuului myös konferenssimatka ja -esitys Japanissa. Paikalliset tutkijat sanovat että kaikki kohteet alle 12 tunnin lentomatkan päässä ovat vielä lähellä, ja karttaa katsoessa täältä ei moneen paikkaan lyhyemmillä lennoilla pääsekään. Konferenssi oli Compound Semiconductor Week 2019, mitä on järjestetty jo vuodesta 1966 lähtien (tosin alunperin eri nimellä). Kyseessä on siis tunnettu ja arvostettu konferenssi, missä oli varsin mielenkiintoista päivittää käsitys tutkimusalan viimeisimmistä suunnista, ja toki Japaniakin oli hienoa nähdä hieman.
Parhaat kiitokset tutkijavierailua rahoittaneille Walter Ahlströmin Säätiölle ja Suomen Kulttuurirahastolle!