Olen vierailevana post-doc tutkijana SLAC SSRL (Stanford Synchrotron Radiation Lightsource) & NASA Ames Research Center tutkimuslaitoksissa selvittämässä mistä erilaiset hiilinanomateriaalit ovat rakentuneet – erityisesti niiden pinta on mielenkiinnon kohteena. Kysymys siis kuuluu, millä tavalla happi, typpi ja eri metallit sitoutuvat hiilimateriaalin pintaan. Tämän kautta voimme yhdistää havaitun mittausperformanssin johonkin tiettyyn pinnan kemialliseen ominaisuuteen ja riippuen sovelluskohteesta valita sopivimman materiaalin tähän tehtävään.
Aikaisemman vierailun perusteella ajattelin, että täällä on varsin hyvä tehdä tiedettä. Täällä työskentelyn myötä mieli on muuttunut – täällä on erittäin hyvä tehdä tiedettä. Merkittävinä eroina Suomalaiseen kulttuuriin on ainakin se, että työympäristön valtava positiivinen asenne ja kannustus onnistumaan ajavat ajettelemaan positiivisemmin sekä työskentelemään paremmalla mielellä enemmän. Paikalliset lähimmät esimiehet ovat ansioituneita veteraanitiedemiehiä (ja naisia) ja olen oppinut heiltä tämän matkan aikana valtavasti.
Olen myös saanut mahdollisuuden ottaa vastuuta hiukkaskiihdyttimen mittausaseman operoimisesta “niin paljon kuin haluan” ja tämän kautta olen päässyt auttamaan paikallisia hiukkaskiihdyttimen käyttäjiä mittausaseman operoinnissa ja tätä kautta verkostoitumaan erityisesti Yhdysvaltalaisten tutkimusryhmien kanssa enemmän kuin koskaan urani aikana aikaisemmin.
Kulttuurieroja on jonkin verran, työpaikalla edellä mainittu positiivisuus mutta myös työturvallisuus. Suomalaisessa ympäristössä työturvallisuus on tärkeää, täällä se on aina “number one”. Tämän sisäistäminen on ollut paikoitellen hieman hankalaa ja muutamassa tapauksessa on asiallisesti kerrottu, että nyt täytyy käydä kurssi ennenkuin tätä toimitusta saa tehdä – esimerkiksi käyttää A-rappusia.
Ja tietenkin sää. Se on täällä Kaliforniassa aikalailla mieluisampi kuin Suomessa, mutta saunaa on kyllä ikävä.
Ensimmäisen muutaman kuukauden jälkeen olen saanut kerättyä mittausdataa useista kymmenistä erilaisista hiilinanomateriaaleista ja nyt on aika painaa kokeellisen työn osalta vähän jarrua ja kirjoittaa tuloksista muutama artikkeli.
Yhteenvetona voin siis sanoa, että olen saanut etuoikeuden työskennellä laboratoriossa (SLAC) jossa tehdyn työn perusteella on myönnetty useita Nobelin palkintoja ja laboratoriossa (NASA Ames) joka on osallistunut Curiosity mönkijän rakentamiseen, eli kahdessa maailman tasolla merkittävässä laboratoriossa. Tämä tutkimusvierailun aikana olen oppinut todella paljon ja tulen oppimaan vielä paljon lisää. Kiitos tästä kuuluu Walter Ahlströmin säätiölle.
Piilaakso 3 heinäkuuta 2019