Tervehdys jälleen Englannista. Tällä kirjoituksella yritän tiivistää syksymme satoa. Uskomatonta että olemme asustaneet täällä jo neljä kuukautta! Klisee, mutta aika rientää. Lasten hoitokuviot on järjestyneet, lähipuistot koluttu, mukavia harrastuksia löytynyt ja aikuisten arki rullaa töiden ja opiskelujen parissa. Lapsiperheen elämä on luultavasti kohtuullisen samanlaista oltiin sitten missä päin läntistä maailmaa tahansa. Mielenkiintoista on kuitenkin ollut päästä tarkkailemaan eroja Suomen ja Britannian välillä. Hieman hämmentyneenä totesin, että täkäläinen systeemi nojautuu pitkälle pienten lasten äitien kotona oloon, mutta myös isovanhempien varaan. Toki asenteet ja toimintatavat ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleen. Tässä on tullut pohdittua paljon myös kahden työssäkäyvän vanhemman uramahdollisuuksia sekä aikuisten että lasten näkökulmasta.
Töissä olen pienten alkukankeuksien jälkeen päässyt vauhtiin. Projekti – kuten aina – muokkautui hieman matkan varrella ja varmasti muuttuu vielä lisää kunhan tässä edetään. Poikkitieteellinen tutkimusryhmäni tekee työtä biomolekyylien fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien parissa, keskittyen muun muassa proteiinien itsejärjestymiseen. Näkökulma vaihtelee patogeenisestä virheellisestä järjestymisestä funktionaalisiin materiaaleihin. Oma projektini liittyy uusien materiaalien kehitykseen proteiinipohjaisista mikrogeeleistä. Vaikka tavallaan täällä hommat ovat vasta alussa, mietintämyssy on jo päässä jatkoa ajatellen. Post-doc -vuosi on loistava tilaisuus miettiä seuraavaa siirtoa uralla. Mitä sitä siis oikein isona tahtoisi tehdä? Ulkomailla olo antaa lisäksi mahdollisuuden hieman ulkopuolisena tarkkailla menoa Suomessa.
Vielä sananen muusta elämästä. Tällä kokemuksella voin sanoa, että viihdymme vallan mainiosti! Toki tiedostan, että olemme vielä tavallaan alkuihastuksen huumassa, jossa ikävämmät asiat on helppo sivuuttaa. Olemme syksyn aikana tehneet muutamia retkiä pääasiassa lähimaastossa, mutta myös Lontooseen. Kohokohtia itselleni ovat olleet WWII vakoilukeskus Bletchley Park sekä musikaali Lontoon West Endissä. Lisäksi National Trust ja English Heritage ylläpitää mainioita retkikohteita, erityisesti meille historiasta, raunioista ja ulkoilmasta kiinnostuneille. London Zoo ja Princess Diana Memorial Playground ovat olleet niin lasten kuin vanhempien mieleen. Puuhaa ja tekemistä riittää aivan lähimaastossakin. Erityisesti olemme tykästyneet läheiseen Grantchesterin kylään, jonne on helppo polkea iltapäiväteelle (toim. huom. myös Yle on esittänyt kylään liittyvää dekkarisarjaa).
Bletchley Park
Anglesey Abbey Winter garden
Vaikka Britannia on erityisen monikulttuurinen, joulunaika hiljentää yritykset ja koulut. Pyhiä vietimme perinteisin suomalaisin menoin höystäen juhlaa paikallisilla herkuilla ja erikoisuuksilla. Hämmästelimme mince pie:tä (nimestään huolimatta makea jälkiruoka), christmas puddingia, täytettyjä lintuja, carolseja sekä kuningattaren puhetta. Lapsia ilahdutti ja jännitti joulupukin vierailu – kuvitella että pukki matkasi Suomesta asti tänne Englantiin! Aikuisten joulumieltä kohotti Kauneimmat joululaulut -tilaisuus joka kokosi kirkon täyteen suomalaisia. Hetken joulutauon jälkeen on hyvä aloittaa uusi vuosi uusine kujeineen.
Jo ”perinteiseen” tapaan, päätän postauksen huomautukseen säästä. Vaikka kovasti parjattu englantilainen sade on piiskannut meitä myös joululoman aikana, olen positiivisesti yllättynyt että olemme saaneet nauttia kohtuullisen mukavista ulkoilukeleistä ja aurinkokin on pilkahdellut. Leuto talvi ilahduttaa muutoinkin kuin lasten pukemisen helppoutena, narsissit alkavat kukkia etupihalla.