Kokonaisen vuoden viettäminen erilaisessa kulttuurissa ja tavallisen arjen eläminen tarjoaa varsin erilaisen kokemuksen verrattuna lyhyeen loma- tai työmatkaan. Vuoden aikana ehtii nähdä ”vuodenaikojen” vaihtuvan ja pääsee osallistuman paikallisiin juhliin. Vuoden tutkijavaihdon tiesi olevan lopuillaan kun kaupan käytävät täyttyivät toista kertaa pääsiäispupuista. Lapsiperheen kulttuurikokemus on erilainen kuin yksin tutkijavaihtoon lähteneellä, pääsiäisen egghunt olisi luultavasti jäänyt ilman lapsia kokematta. Puhumattakaan kokemuksistamme kun ensimmäinen lapsi aloitti koulun vieraalla kielellä ymmärtämättä sitä juuri lainkaan tai lapsen syntymästä ulkomailla.
Kulttuurikokemukseen vaikuttaa voimakkaasti yhteisöt joihin hakeutuu. Stanfordin yliopistolla on kiitettävästi erilaisia ryhmiä kv-opiskelijoille, joten yksin ei tarvitse jäädä. Pian opimme tuntemaan ihmisiä naapurustosta, seurakunnasta, lasten koulusta ja lasten harrastuksien kautta. Onpa Piilaaksossa pieni mutta aktiivinen Suomi-yhteisökin, jonka ihmisiin ei varmasti olisi Suomessa ollessa tutustunut, mutta ilman heitä olisi tältä vuodelta jäänyt vappu viettämättä. Amerikassa on helppoa käyttäytyä amerikkalaisesti, unohtaa suomalainen jurous ja alkaa puhumaan puistossa ventovieraalle. Ihmisiin tutustumisen myötä saimme kutsuja grillijuhliin, syntymäpäiväjuhliin, Thanksgiving dinnerille ja jopa häihin. Näiltä ystäviltä saimme myös tarvittaessa lastenhoitoapua ja lapsen syntymän jälkeen ruokalähetyksiä eli suomalaisittain rotinoita.
Monelle Kalifornia merkitsee jatkuvaa auringonpaistetta, joka on viime vuosina vähäsateisiksi jääneiden sadekausien vuoksi ollut valitettavan totta merkiten ankaraa kuivuutta ja veden säännöstelyä. San Francisco toimii Kalifornialaisille esimerkkinä veden säästämisessä kuivuuden aikana mutta kuluttaa silti yli kaksi kertaa sen mitä suomalainen keskimäärin. Osa suuresta veden kulutuksesta selittyy nurmikoiden kastelulla eivätkä muoviset tekonurmetkaan ole täällä harvinaisia. Muutimme sadekauden jälkeen keväällä jolloin luonto muuttui pian vihertävästä ruskean harmaaksi aluskasvillisuuden kuivuttua. Kuivuuden seurauksena saimme kesällä seurata uutisista useita metsäpaloja, joista muutamia tapahtui suositussa Yosemiten kansallispuistossa, jossa olimme vain muutamia viikkoja aiemmin retkeilleet. Toisaalta kun ensimmäiset kunnon sateet tulivat joulukuussa oli Bay area sekaisin: kadut lainehtivat, liikenne jumiutui ja osa kouluista päätettiin sulkea.
Keskellä yötä 24.8. havahduin sängyn tärinään joka oli ohi muutamassa sekunnissa. Olin kokenut maanjäristyksen, joiden varalta tutkijavaihtoon tuleville oli annettu toimintaohjeet. Paikallisten arjessa eläminen mannerlaattojen yhtymäkohdassa ei kuitenkaan näy mitenkään ja erityisesti asuntojen hinnat vain jatkavat nousuaan. Kaikilla on kuitenkin mielessä että ennemmin tai myöhemmin on tulossa iso järistys, kukaan ei vain tiedä milloin. Pian maanjäristyksen jälkeen sain sähköpostiin viestin:
”A magnitude 6.1 earthquake has occurred. The epicenter is near American Canyon in Solano County. No damage is reported in San Mateo County. San Mateo County Office of Emergency Services is monitoring the situation and will advise of any important information.”
Huokaisin helpotuksesta että järistys, vaikkakin suuri, oli tapahtunut 100 km päässä, ja toivoin ettei tarvitsisi enää koskaan kokea vastaavaa. Vaimo ja lapset eivät tosin heränneet ollenkaan, joten heiltä jäi maanjäristys kokematta.