Viime viikkoina toimistolla tai kirjastossa istuminen on ollut harvinaista herkkua.
Olen nimittäin vihdoin päässyt käsiksi kenttätöihin, mikä minun tapauksessani tarkoittaa matkustelua julkisilla kulkuneuvoilla ympäri Bay Areaa tapaamassa ihmisiä, jotka ovat lupautuneet kertomaan tutkimushaastattelussa kokemuksiaan Airbnb-majoittajana toimimisesta.
Haastattelujen tekeminen on yksi tutkimustyöni hauskimmasta puolista: Sen myötä tulee käytyä kaupunginosissa ja kahviloissa, jotka muuten jäisivät näkemättä, ja kuultua sellaisia tarinoita elävästä elämästä, joihin omassa kaveripiirissä ei törmäisi. Uteliaan ihmisen unelmahommaa, siis.
Kelien yltyessä liki helteisiksi San Francisco on parhaimmillaan, täynnä elämän vilskettä, seinämaalauksia ja siniseltä taivaalta tulvivaa auringonpaistetta. Kauniista maisemista ja kiinnostavista keskusteluista huolimatta haastattelukierroksella kulkeminen on kaikkea muuta kuin lomailua – aikataulujen hallitseminen, vieraisiin paikkoihin navigoiminen ja ennen muuta itse haastattelutilanteiden sujuva hoitaminen kuluttavat uskomattoman määrän energiaa. Vaivannäkö tuntuu kuitenkin täysin perustellulta, sillä parhaillaan kokoamastani aineistosta on kehkeytymässä niin mehukas, että odotan jo innolla pääseväni analysoimaan sitä ja kirjoittamaan sen pohjalta uusia artikkeleita.
Kenttätöiden ohella työpäivät täyttyvät konferensseista, joihin osallistumisen sijainti Bay Arealla tekee tavallista helpommaksi. Viime viikolla Berkeleyssä järjestettiin DataEDGE, jossa puitiin digitaalisen datan paljouden mahdollisuuksia ja haasteita. Huomenna alkaa jakamistaloutta käsittelevä kaksipäiväinen SHARE, joka tuo yhteen teeman parissa työskenteleviä yrittäjiä, aktivisteja ja tutkijoita. Tämä nyt ensi kertaa järjestettävä tapahtuma tulee olemaan loistavaa pohjustusta tuleville tutkimusprojekteille sekä erinomainen mahdollisuus tutustua ilmiön parissa vaikuttaviin ihmisiin ja markkinoida heille jo julkaisemiamme jakamistalouteen liittyviä tutkimuksia.
Kaiken pyörityksen keskellä ihmetyttää, miten aika on taas kerran voinut kulua niin äkkiä, että reilun kahden viikon päästä pitäisi jo palata Helsinkiin.