Talvi on takanapäin ja kevätaurinko lämmittää. Mikäs sen mukavampaa, vaikka eihän paikallinen talvi kovin kylmäksi äitynyt missään vaiheessa. Pakkaspäivät taisivat olla kahden käsin sormin laskettavissa ja vain muutamana aamuna oli maassa pari senttiä lunta, joka sitten suli nopeasti pois päivien ollessa lämpimämpiä. Suomalaiseen talveen tottuneena voisi sanoa, että varsinaista talvea ei ollut lainkaan, vaan vaihtelevasti syys- ja kevätkelejä. Tiesin toki etukäteen, että lunta on ehkä turha odottaa. Tämän vuoksi odotin talven olevan märkä ja synkkä jakso, mutta oli ilo huomata, että talvi oli lopulta yllättävän vähäsateinen ja läpi talven aina selkeinä päivinä auringonpaiste oli todella lämmin ja miellyttävä – kuten Suomessa kevätaurinko huhtikuun tienoilla.
Koska lumet tosiaan jäivät tänne tulematta, kävimme viime viikon loppupuolella visiitin Sveitsin puolelle hakemaan edes vähän tuntumaa lumeen. Erityisesti sen vuoksi, ettei pojilla täysin unohtuisi suomalaisen talven ydinelementti. Autobaanoja pitkin etäisyydet ovat todella lyhyet ja matkanteko tämänkin kokoisella porukalla käy suhteellisen edullisesti ja mukavasti, joten todella hieno mahdollisuus nähdä uusia maita ja paikkoja ympäri Euroopan. Pojat todella nauttivat hiihtämisestä, liukurimäistä ja lumitöistä, ja muutenkin oli todella mukava lopetus talvikaudelle.
Pojat hiihtolenkillä.
Töissä tietysti edelleen pitää kiirettä, mutta sehän on vain hyvä, ettei pääse pitkästymään. Aika kieltämättä kuluu kuin siivillä. Sain juuri tietää, että minulla on mahdollisuus jatkaa täällä töissä alkuperäistä suunnitelmaa pidempi jakso, mikä on todella hienoa niin tutkimuksen kannalta kuin muutenkin. Olemme viihtyneet täällä Mainzissa todella hyvin. Pojat aloittivat helmikuun puolivälissä päiväkodin ja viihtyvät siellä oikein erinomaisesti. Saksankielikin rupeaa tarttumaan poikiin hyvää vauhtia. Erityisesti kun perheen nuorimmainen tulee sotkemaan vanhempien poikien leikkejä, helähtää ilmoille hyvin napakasti ”Neiiin!!”. Nyt täytyy ruveta itsekin toden teolla satsaamaan omaan opiskeluun, ettei täysin putoa kelkasta. Aloitin maaliskuun alusta kielikurssit instituutilla, joten yritys on kova. 🙂
Kevät on jo pitkällä.
Kevät on täällä jo pitkällä ja kukat kukkivat, nurmikko vihertää ja pelloilla on kasvu hyvässä vauhdissa. Ensimmäinen paikallinen rullasuksihiihtäjäkin bongattu, joten varmoja kevään merkkejä on ilmassa! Itsekin tarvitsee aktivoitua saman harrastuksen parissa entistä enemmän, jotta pysyn poikien mukana tulevaisuudessa! Myös ensimmäiset shortsikelit on jo koettu ja lämpimimpinä päivinä päästään jo +20 asteen lämpötiloihin. Innolla odottelemme kesää. Sitä ennen saamme kuitenkin vielä jännittää pääseekö FSV Euroopan kentille ja soiko Coface-Areenalla mahdollisesti jopa Mestareiden liiga –hymni ensi kaudella.