Kuukausi sitten lähtövalmistelut olivat vihdoin valmiit ja matkasin Suomen päättyvästä kesästä Bay Arealle, jossa alkusyksy on vuoden lämpimintä aikaa. Olen täällä tutkijavaihdossa Kalifornian yliopistossa, Berkeleyssä ensi toukokuun loppuun. Asemapaikkanani Berkeleyssä on monitieteinen School of Information – sama paikka, josta Timo on kertonut kokemuksiaan tässä blogissa aiemmin.
Berkeley ja ISchool ovat minulle tuttuja jatko-opintovuosien varrelta. Olin täällä Fulbright-stipendiaattina lukuvuoden 2010-2011. Sen jälkeen yhteydet ovat säilyneet tiiviinä molemminpuolisten lyhyiden vierailujen ja jatkuvan tutkimusyhteistyön turvin. Niinpä muutto Amerikkaan tuntui tällä kertaa yhtä aikaa paluulta kotiin ja heittäytymiseltä uuteen seikkailuun. Se on oivallinen lähtökohta.
Vaikka puitteet ovat tutut, ensimmäisten viikkojen tärkein tehtävä on ollut pystyttää hyvä arki.
Asunnoksi löytyi kuumeisen jahdin päätteeksi Craigslistin kautta mukava huone jaetusta puutalosta, jonka puutarhasta löytyy hedelmäpuita ja riippumatto. Varmaankin osin korkean vuokratason ja osin kulttuurin myötä Kaliforniassa on paljon Suomea yleisempää jakaa koteja kämppisten kanssa vielä perusopintojen jälkeenkin. Oman kokemukseni mukaan se on mukavin tapa asua ulkomailla ja kätevä keino tutustua uusiin ihmisiin oman työyhteisön ulkopuolelta.
Yliopistolla paperityöt hoituivat vaivattomasti ohjeita noudattamalla. Muita asioita, jotka kannattaa hoitaa mallilleen ensi tilassa, ovat puhelin, liikuntarutiinit, ruokakauppa, polkupyörä ja kortti kaupunginkirjastoon, jonka tarjonta on täälläkin yllättävän hyvä. Jos yhdysvaltalaista pankkitiliä ei ole entuudestaan, sellainen kannattaa avata. Uskomatonta mutta tota, sekeille on tarvetta vuonna 2013, uuden teknologian kehittäjiä kuhisevan Piilaakson liepeillä!
Tämänkertaisen Berkeley-vierailuni aikana keskityn tutkimaan jakamistalouteen lukeutuvia, sosiaalista vaihtoa tukevia verkkopalveluita ja niiden käyttöön liittyviä sosiaalisia vuorovaikutuksia. Jakamistalous on kasvava ilmiö niin Suomessa kuin maailmallakin. Jos teema kiinnostaa, nopean katsauksen saa viime keväänä julkaistusta ensimmäisestä suomenkielisestä ilmiötä yhteen kokoavasta kirjasta Kaikki jakoon.
Omalle tutkimusagendalleni jakamistalouteen liittyvät kysymykst ovat hiipineet vähitellen. Yhtenä oivalluksen hetkenä muistan syksyisen illan vuonna 2010, kun jakamistaloutta ajavan yhteisön kansainvälinen keulahahmo Rachel Botsman oli San Franciscossa esittelemässä erinomaista What’s Mine is Yours -kirjaa. Vielä paljon olennaisempaa on ollut yhteistyö vertaismarkkinapaikkoja tarjoavan Sharetriben kanssa. Sharetribe on Aalto-yliopistolaisesta tutkimusprojektista alkunsa saanut startup, jonka perustajien kanssa tehtävä yhteistyö tuo konkretiaa myös tämänvuotisen tutkimukseni design-implikaatioiden kehittelyyn ja auttaa siten palauttamaan tulokset tehokkaasti palvelukehityksen tueksi laajemminkin.
Kerron työn alla olevasta tutkimuksesta tarkemmin seuraavassa postauksessa. Sitä odotellassa uteliaimmat voivat tutustua vastikään CSCW 2014-konferenssissa julkaistavaksi hyväksytyn artikkelini ennakkoversioon. Artikkeli käsittelee sitä, miten sohvasurffaajia kodeissaan majoittavat pariskunnat, perheet ja kämppikset jakavat Couchsurfing-käyttäjätilejä. Verkkopalveluja suunnitellessa käyttäjäksi oletetaan tavallisesti yksilö, mutta varsinkin jakamistalouden kohdalla oletus on ongelmallinen, sillä tilat, tavarat ja arki ovat usein yhteisiä ja jaettuja. CSCW (Computer-Supported Cooperative Work) on yksi alamme tärkeimmistä vuosittaisista konferensseista, joten myönteinen julkaisupäätös oli mainio lähtölaukaus tähän vuoteen.