Euroopanlaajuista robottiviikkoa vietettiin marraskuussa. Vietän tällä viikolla jonkinlaisia robottiviikon myöhäisiä jatkoja. Osallistun nimittäin NTNU:n ryhmätyöskentelykurssin opetukseen, jonka teema on pehmeät materiaalit, pehmeä robotiikka ja pehmeä teknologia. Kurssi on osallistujien osalta hyvin poikkitieteellinen. Pienryhmiin on sekoitettu luonnontieteilijöiden lisäksi lääketieteilijöitä, psykologian opiskelijoita, jne. Ryhmän opiskelijat oppivat todellista poikkitieteellistä ryhmätyöskentelyä. Ehkä minäkin, joka jo luulin tehneeni oikeaa poikkitieteellistä tutkimusta, opin jotain.
En omassa tutkimuksessani keskity varsinaisesti robotiikan teemoihin, vaikka aihe on minullekin relevantti. Tutkimuksessani pureudun kolloidien, eli pienten hiukkasten väliseen vuorovaikutukseen. Pyrin ymmärtämään miten nesteessä olevat hiukkaset vuorovaikuttavat toistensa kanssa. Biologiset materiaalit koostuvat usein enimmäkseen nesteestä ja kolloideista, koska erilaisten rakenteiden dynaaminen muodostuminen järkevässä aikaskaalassa tapahtuu helpoiten nesteessä tai pehmeissä materiaaleissa. Siksi pehmeät materiaalit voivat reagoida ärsykkeisiin ja toimia älykkäinä materiaaleina. Sellaisina, joista saattaa tulevaisuuden robotiikassakin olla paljon hyötyä.
Toivonkin siis, että saan opetusjakson myötä paljon hyviä ideoita, joita voin tutkimukseeni soveltaa tai joihin tutkimukseni tuloksia voidaan soveltaa. On todella kiinnostavaa nähdä miten paljon eri alojen opiskelijoista koostuva tiimi saa aikaiseksi, kun ryhmätyöskentely toimii. Monialaiset opiskelijaryhmät pohtivat erilaisten sovellusten vaikutuksia ja hyötyjä monesta eri näkökulmasta.
On todella hyödyllistä altistua eri aloja edustavien ihmisten mielipiteille. Monialainen keskustelu tuottaa parempaa teknologiaa ja saattaa jopa antaa vastauksia esimerkiksi siihen, miten eettisiä arvojamme pitäisi tulevaisuudessa tulkita ja miten voisimme sovittaa tulevaisuudenvisiot suurinta mahdollista joukkoa palvelevaksi. Eräänlaisena paradoksina pidän sitä, että periaatteessa nykyteknologia mahdollistaa yhä yksilöllisemmän elämän, toisaalta teknologian hyödyistä nauttiminen edellyttää, että toimimme teknologian sanelemien kaavojen mukaisesti.
Käytännön muistutuksen nykyteknologian hyvistä ja huonoista puolista olen saanut norjalaisen pankkitilin avaamisen yhteydessä. Prosessi on nyt kestänyt yli kaksi kuukautta ja on vieläkin kesken. Ongelmaksi muodostui se, että pankkitiliä hakiessani minulla oli suomalainen puhelinnumero. Prosessin myöhemmässä vaiheessa en suomalaisesta puhelinnumerosta johtuen pystynyt kirjoutumaan nettipankkiin. Nyt minulla on jo Norjalainen puhelinnumero, josta ei valitettavasti ole hyötyä, koska minun pitäisi kirjautua nettipankkiin rekisteröidäkseni uusi puhelinnumero pankin järjestelmään! No, onneksi kaikkea ei ole täysin digitalisoitu, joten asiat voi ainakin osittain hoitaa myös digimaailman ulkopuolella. Kaiken vaivan jälkeen saan kuitenkin palkaksi käyttööni pankin digitaaliset palvelut, mikä on tietenkin tavattoman hieno juttu. Ajattelen kuitenkin, että tämänkin kaltaiset ongelmat saattavat johtua siitä, että ratkaisu on optimoitu vain muutamaa ominaisuutta tai liian suppeaa käyttäjäjoukkoa silmällä pitäen (maahanmuuttajat unohdettu). Oletan, että monialainen keskustelu tuottaa tehokkaammin vastauksia esimerkiksi siihen, millä tavoin sovellamme yhteiskunnassamme uutta teknologiaa, niin että kaikki pysyvät kehityksen kulussa mukana ja hyötyvät siitä.
Yritän myös miettiä mitä tämä voisi tarkoittaa oman tutkimukseni kohdalle. Kysymyksenasettelu omassa tutkimuksessani voidaan ilmaista yksinkertaisesti: Miten kolloidaaliset komponentit saadaan järjestymään hyödyllisiksi ja älykkäiksi materiaaleiksi? Olen vakuuttunut siitä, että tällaisten asioiden tutkiminen on oleellista monen tulevaisuuden teknologian kannalta. En ole kuitenkaan ollenkaan vakuuttunut siitä, että minulla on tarkkaa ymmärrystä siitä miten uudet teknologiat tulevat muokkaamaan elämäämme ja kuinka osuvia omat oletukseni tulevaisuuden tarpeista ovat. Tarvitsen vuorovaikutusta muiden alojen asiantuntijoiden kanssa.
Monialaisuuden korostaminen on tietenkin linjassa monen koulutusta koskevan suuntauksen kanssa. Poikkitieteellisyyttä korostetaan, mutta poikkitieteellisyys ei ole helppoa. Asiantuntijoina olemme vain yhden alan asiantuntijoita. En usko, että voimmekaan olla useamman kuin yhden alan asiantuntijoita. Pyrkimykset monialaisuuteen johtaa helposti monen alan pintapuoliseen osaamiseen syvällisen osaamisen kustannuksella. ”Suutari pysyköön lestissään” on ihan hyvä nyrkkisääntö kun pyritään erityisten alojen huippuosaamiseen, mutta kun halutaan ratkaista tulevaisuuden ongelmia, on oltava tilaa ja mahdollisuuksia tutkimuskohteiden ja ongelmanasettelun monialaiselle arvioinnille.
On kovan työn takana oppia minkään alan asiantuntijaksi, joten pidän kohtuuttomana vaatimuksena, että kenenkään yksittäisen henkilön tulisi saavuttaa monen alan asiantuntijuus. Se saattaa olla jopa mahdoton vaatimus. Monialaisuuden toteuttamisen tärkeimmäksi vaihtoehdoksi jää siis yhteistyö eri alan asiantuntijoiden kanssa. Tämäkään ei ole aina helppoa. Pitää löytää sopiva yhteistyökumppani, jonka kanssa on löydettävä molemmalle relevantti aihe, jotta päästäisiin edes alkuun. Poikkitieteellinen yhteistyö on kuitenkin hyvin tavallista niin akatemiassa kuin yritysmaailmassakin ja ei välttämättä suju vaivatta. Poikkitieteellistä yhteistyötä pitää harjoitella. Edellä mainittu kurssikin on järjestetty nimenomaan yritysten toiveesta. Yrityksetkin ovat siis tunnistaneet poikkitieteellisen yhteistyön tärkeyden.
Toivon, että löydän jatkossa mahdollisuuksia altistaa omat ajatukseni ja tutkimusaiheeni eri alalla olevien ihmisten arvioinnille ja asettaa ne keskustelun kohteeksi. Toisaalta toivon, että voin osaltani osallistua muiden alojen ongelmien ratkaisuun. Post doc kauden aikana on väitöskirjatyön aikaan verrattuna suurempi vapaus (ja ehkä myös vastuu) ajatella asioita useammasta näkökulmasta. En yleensä anna uudenvuodenlupauksia, mutta yritän vuonna 2018 olla aikaisempaa alttiimpi eri alojen vaikutukselle.
Toivotan kaikille menestyksekästä uutta vuotta!
– Ville Liljeström