Ensimmäiset viikot Norjassa ovat takana. Tiukkaa settiä. Perheen muutto Suomesta, tutustuminen uuteen ympäristöön, uusi työyhteisö ja työympäristö ovat tarkoittaneet, että päivät ovat täyttyneet tekemisestä, uuteen tutustumisesta ja oppimisesta. Kaikki käytännön järjestelyt työpaikalla ovat sujuneet hyvin mutta muutto on vielä kesken. Arkirutiinit ovat kuitenkin löytyneet: Saatan vanhemman pojan kouluun ja jatkan sitten pyörällä töihin. Töitä ehtii tehdä muutaman tunnin ennen lounasta. Norjalainen lounas (voileipä ja kahvi) on tullut tutuksi. Muutama tunti vierähtää kunnes huomaan, että Norjalainen lounas ei riitä jaksamaan koko päivää, joten pieni välipala on paikallaan. Sen avulla jaksaa vielä viimeistellä päivän työt ja miettiä huomista. Sitten kotiin. Pyöräilen kevyen liikenteen väylää joen yli ja kaksi kilometriä ylämäkeen (150 m nousua). Pyöräily on tuonut kaivatun lisän päivittäiseen liikuntaan. Autoa ei täällä kannata työmatkoihin käyttää.
Tutkimusryhmä jossa olen, on suhteellisen pieni mutta kasvaa ja tekee aktiivisesti yhteistyötä muiden tutkimusryhmien kanssa. Se on hyvä, koska silloin voi pistää lusikkansa vähän joka soppaan ja tekemistä riittää. Viime viikolla olin Soft Matter-workshopissa Oslossa. Sain jopa pitää esitelmän yleisölle, joka koostui enimmäkseen alan asiantuntijoista. Kerta se on ensimmäinenkin. Höyhensarjalainen joutui raskaan sarjan otteluun. Hyvä ja opettavainen kokemus, vaikkei ehkä kaikista miellyttävin henkilölle joka jännittää esiintymistä.
Workshopin jälkeen meillä oli töissä ulkomaisia yhteistyökumppaneita vierailulla viikon ajan. Olen siis päässyt mukaan erilaisiin yhteistyökuvioihin, joissa huomaan ilokseni, että taustastani on hyötyä. Hyötyä on myös siitä, että työkaverit ovat avuliaita ja kertovat miten asiat täällä toimii. Enimmäkseen toiminta on samankaltaista kuin Suomessa.
Suomalaisena muutto Norjaan ja tänne sopeutuminen tuntuu aika helpolta, vaikka varsinaista vertailupohjaa ulkomaille muutosta minulla ei ole. Samankaltaisuuksia maiden välillä on enemmän kuin eroavaisuuksia. Norjan kieli on helppoa ja vaikeaa. Tekstin ymmärtäminen on helppoa ja ruotsia puhuvana täällä pärjää suhteellisen hyvin, mutta paikallinen murre osaa välillä tuottaa vaikeuksia. Kaikkihan täällä puhuvat lähes täydellistä englantia, mutta olen kuitenkin päättänyt oppia jonkin verran norjaa täällä ollessani. Jatkan norjalaisten työkavereiden kiusaamista huonoa norjaa puhumalla. Televisiokin ostettiin kotiin lähinnä sitä varten, että voisi norjalaisia ohjelmia katsomalla oppia kieltä. No, enpä ole paljon ehtinyt televisiota katselemaan. Eiköhän television katselullekin löydy aikaa kun päivä tästä vielä lyhenee.
Vuorilla näkyy jo lumi, mutta tänne kaupunkiin ei lumipeite vielä yllä. Talvea odotellessa…
Kuvateksti. Näkymä työpaikan ikkunasta.