Saavuimme Berkeleyhyn vaimoni ja kahden tyttäremme kanssa lokakuun puolivälissä, juuri kun ensimmäisiä räntäsateita ennusteltiin Suomeen saapuviksi. Berkeley on pieni n. 100.000 ihmisen kaupunki Pohjois-Kaliforniassa, San Franciscon kupeessa lahden toisella puolella. Käytännössä kaupungit lahden ympärillä, ns. Bay Arealla, ovat kasvaneet toisiinsa kiinni muodostaen n. 7 miljoonan asukkaan metropolin. Katukuvasta on miltei mahdotonta nähdä, mihin Berkeley päättyy ja mistä naapurikaupungit Oakland, Emeryville, Albany tai El Cerrito alkavat.
Muuttomme sujui lopulta melko kivuttomasti. Paperityöt ja muut käytännön järjestelyt hoituivat pääosin kommelluksitta, joskin työtä riitti moneksi syysillaksi. Asunnon metsästäminen Suomesta käsin oli melko hankalaa, mutta työkaverien ja paikallisten ystävien avustuksella ja lukuisten sähköpostiviestien jälkeen sekin lopulta onnistui. Suomen päässä hankimme reissun ajaksi omaan asuntoomme vuokralaiset, joten pakattavaa riitti: osa tavaroista jäi asuntoon, osa lähti varastoon, myyntiin, kierrätykseen, lainaan tai roskiin. Yksitoista pahvilaatikkoa plus matkalaukut otettiin lopulta mukaan Kaliforniaan, sisältäen lähinnä vaatteita ja lasten leluja. Vaikka asuntomme Berkeleyssä onkin osin kalustettu, niin paikallinen Ikea lihapullineen tuli ensimmäisinä viikkoina hyvin tutuksi, ennen kuin kaikki elämälle ”välttämättömät” romppeet oli saatu hankittua.
Berkeleyn suuri ylpeyden aihe on tietenkin yliopisto, University of California, Berkeley (lyhyemmin UC Berkeley tai Cal). Se perustettiin vuonna 1868 ja on jo pitkään ollut yksi maailman arvostetuimmista yliopistoista. Paikalliset opiskelijat ovat myös silminnähden ylpeitä opinahjostaan; joka puolella vilisee Cal-paitoja ja –huppareita, ja kampuksella sijaitsevasta kaksikerroksisesta ”fanikaupasta” voi ostaa melkein mitä tahansa Cal-logolla varustettua tavaraa. Kampuksen pohjoislaidalla sijaitseva jalkapallostadion vetää Cal Bearsin kotipeleihin 63.000 fania, ja se remontoitiin vastikään maanjäristysturvalliseksi 321 miljoonalla dollarilla. Otaniemen opiskelijasählysarjat eivät ihan saa vastaavia resursseja tai huomiota osakseen…
Työskentelen UC Berkeleyn School of Information –koulussa post doc –tutkijana, yhdessä prof. John Chuangin kanssa. Vuoden mittaisen hankkeen tavoitteena on tutkia Internetin kautta kerättävään käyttäjä- ja käyttäytymistietoon perustuvien ansaintamallien vaikutuksia Internetin tekniseen ja toimiala-arkkitehtuuriin. Projekti on lähtenyt hyvin käyntiin, ja nyt alkuvuoden aikana haastattelen asiantuntijoita alan yrityksistä, joita täällä länsirannikolla ja etenkin Bay Arealla riittää. Big data –teeman ympärillä järjestetään jatkuvasti erilaisia konferensseja ja seminaareja sekä alan yritysten markkinointi- ja rekrytointitapahtumia. Yhteydet yliopiston ja yritysten välillä ovat tiiviitä; esim. Googlen, Facebookin ja Twitterin työntekijät käyvät usein kampuksella kertomassa omista tutkimus- ja kehityshankkeistaan, ja monilla yliopiston tutkijoista on myös työkokemusta alan yrityksissä.
Kampuksella käy muutenkin jatkuvasti melkoinen vilske ja tohina. Opiskelijat matkaavat luennolta toiselle tai viettävät aikaansa puistoissa ja aukioilla. Opiskelijajärjestöt mainostavat värikkäästi toimintaansa ja tapahtumiaan Sproul Plazalla, ja kampuksen liepeillä sijaitsevat lukuisat ravintolat ja kahvilat ovat päivisin tupaten täynnä. Ja mikäs täällä on opiskellessa; opetus on huippuluokkaista, opiskelijat vaikuttavat motivoituneilta, ja vihreä kampusalue on kaiken kaikkiaan upea paikka – käymme siellä lastenkin kanssa usein sunnuntaikävelyllä ja puihin kiipeilemässä.
Viikonloppuisin olemme kierrelleet ahkerasti lähiseutuja ja tutustuneet Berkeleyhin, San Franciscoon sekä seudun luontoon, puistoihin ja luonnonsuojelualueisiin. Varsinkin Muir Woodsin punapuumetsät ja Highway 1:n huikeat maisemat ovat jo tehneet meihin lähtemättömän vaikutuksen. Maasto on mannerlaattojen liikkeistä johtuen todella kumpuilevaa ja jyrkkiä mäkiä löytyy sekä kaupungeista että luontopoluilta. Merinäköaloista ei ole pulaa, eikä hiekkarannoillekaan ole kovin pitkä matka. Varsinaiset biitsikelit koittavat tosin vasta keväällä, tällä hetkellä lämpötilat ovat päivisin 10-15 Celsius-asteen kieppeillä ja öisin 5 asteen tuntumassa.
Kaiken kaikkiaan puitteet ovat siis kunnossa sekä työn että vapaa-ajan suhteen, ja odotamme innolla, mitä alkanut vuosi tuo tullessaan. Kerron siitä teillekin sitten lisää tulevissa postauksissa!