Saksa, Freie Universität Berlin. Tutkimusprojektini on nyt hyvin hektisessä vaiheessa. Väittelin joulukuussa 2015 polymeeriteknologiasta Aalto-yliopistossa ja kehitän parhaillaan uusia älykkäitä polymeerejä kudosrakenteiden 3D-tulostukseen. Freie Universität Berlin on kylmän sodan alussa Länsi-Berliiniin perustettu yliopisto, jonka poliittista vapautta haluttiin korostaa Itä-Berliiniin jääneen yliopiston kommunistisen ilmapiirin sijaan. Motivaatio tutkimukselleni tulee kasvavasta ongelmasta, kun elinsiirtoa odottavia potilaita on merkittävästi sopivia luovuttajia enemmän. Jotta tilanne paranisi, tulevaisuudessa sairaalat voisivat käyttää 3D-tulostimia potilaille henkilökohtaisesti suunniteltujen kudosten ja elinten rakennukseen. Kehittämäni materiaalit tarjoavat optimaalisen kasvualustan soluille, ja tulostamalla näitä materiaaleja solujen kanssa pystyn kasvattamaan kudosrakenteita, jotka tulevaisuudessa voisivat siis soveltua kudosvaurioiden korjaukseen ilman tarvetta vieraille kudosluovuttajille. 3D-tulostimia on ensimmäisten patenttien rauettua tullut paljon markkinoille, ja käyttämälläni muutaman tuhannen euron laitteella pystyn valmistamaan tarkkoja, muutaman kymmenen mikrometrin rakenteita. Laitteet ovat siten jo hinta-laadultaan kohtuullisen hyviä. Tehtäväni on kehittää näille tulostimille materiaaleja, jotka hyvän tulostettavuuden lisäksi ovat soluille mieluisia ja jotka siten sopivat elävän kudoksen kasvatukseen.
Kuvassa aamunsarastus kemian laitoksen etupihalla.
Olin pakahtua riemusta, kun sain kuulla tästä apurahasta. Olin palannut tutkimusvaihdosta Stanfordin yliopistossa Suomeen väittelemään ja kaipasin valtavasti takaisin labraan toteuttamaan tutkimusideoitani. Saksaan muutto kävi helposti, ja uusi työyhteisö tuntui heti omalta. Projektin alussa pohdin omaa rooliani uudessa ryhmässäni, joka pääosin koostuu kemisteistä. Tilanne poikkesi huomattavasti edellisestä ryhmästäni, jossa meistä jokaisella oli hyvin erilainen koulutus- ja kulttuurinen tausta. Mietin, olenko itse eniten kemisti, insinööri vai biotieteilijä. Koen kuitenkin, että on vahvuuteni olla näitä kaikkia. Tutkimusaiheena älykkäät materiaalit olivat itselleni hyppy uuteen, mutta samalla se oli kuitenkin hyvin luonteva jatko aiemmalle työlleni. Väitöstutkimuksessani Suomessa, Yhdysvalloissa ja Hollannissa olin jo kehittänyt 3D-tulostusmateriaalejani siten, että ne saivat monia uusia ominaisuuksia tietomäärän karttuessa. Vaikka työskentelymaani ja tutkimusryhmäni ovat vaihtuneet matkan varrella, on tutkimuksen teko kaikkine ilon ja jännityksen tunteineen sekä myös epätoivon hetkineen pohjimmiltaan aina hyvin samanlaista. On ollut etuoikeutettua saada tutustua niin moneen innostuneeseen tutkijaan eri puolelta maailmaa. Mielestäni ulkomaille lähtöä ei kannata nähdä suurempana muutoksena kuin asuin- ja työpaikan vaihto kotimaassa. Ainakaan sitä ei kannata pelätä; uuteen kulttuurin sulautuminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen rikastuttaa elämää hurjan paljon! Kun näkee erilaisia työskentelykulttuureja, ei omaa työskentelytapaansa pidä automaattisesti parhaana, vaan siihen saa poimittua paljon hyviä vaikutteita ympäristöstään. Motivoidun kovasti ajatuksesta, että tutkimuksellani voin vaikuttaa siihen, kuinka tulevaisuudessa hyödynnämme uutta tekniikkaa potilaiden hoidossa. Jos innostuit aiheesta, alan uranuurtaja, professori Anthony Atala käsittelee kudostekniikkaa TED Talkissaan. Suosittelen kiinnostuneille!