Hei hoi East Angliasta!
Taas on tovi vierähtänyt siitä kun viimeksi avasin sanaisen arkkuni täällä blogin puolella – nyt tiedossa siis kuulumispäivitys iltapäiväteen luvatusta maasta. Kiva muuten kuulla Mika Niskanen että kirjoituksista on ollut hyötyä. Toivottavasti jatkossakin ihmiset löytävät tämän tietolähteen suunnitellessaan reissujaan. Mitenköhän tätä voisi promota laajemmalti? Itse yritän aina muistaa laittaa linkin naamakirjaan ja tästä lähin myös Twitteriin. Kirjoituksista on potentiaalisesti hyötyä, etenkin jos hommaa saataisiin vähän interaktiivisemmaksi. Tyypillisesti ihmiset käyvät kuitenkin aikalailla samoissa maissa/yliopistoissa.
Aika kuluu suorastaan pelottavan nopeasti. Miten sitä koululaisena tuntui että kesäloma kestää ikuisuuden? Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin tuntuu aika rientävän. Ihmettelen edelleen onneamme että saimme mahdollisuuden tutustua tarkemmin Britanniaan, sen rikkaaseen kulttuuriin sekä tietysti täällä työskentelyyn. Tosin ”to see” –lista tuntuu jatkuvasti pidentyvän eikä päinvastoin vaikka yritämme aina mahdollisuuksien mukaan kiertää mielenkiintoisia paikkoja. Myös töiden saralla tuntuu aika kuluvan liian nopeasti kun mielenkiintoista tekemistä, luentoja sekä muita aktiviteetteja olisi vaikka joka päivälle. Pitää valita taistelunsa – viimeinen puoli vuotta pyörähtää käyntiin ja pitänee alkaa priorisoida aikaansa hieman tarkemmin. Suomi-kaipuu ei vielä ole äitynyt liian kovaksi, suuret kiitokset niille jotka ovat muistaneet meitä ruisleivin, salmiakein, Fazerin levyin sekä monin muin tavoin! Silti suu kääntyy hymyyn kun vain ajattelenkin parin viikon päästä koittavaa ensimmäistä Suomen lomaamme sitten tälle saarelle muuton. Jee!
Ammatillisesti uusi ulottuvuus avautui alkuvuonna kun aloitin tieteellisten artikkeleiden vertaisarvioinnin. Sain kimmokkeen Cambridgen yliopiston post dockeille järjestämästä koulutuksesta, jossa käytiin läpi niin vertaisarviointiprosessia yleisesti kuin arvioinnin suorittamista käytännössä. Useimmat aloittavat arvioijan uransa toimittajan ottaessa yhteyttä. Syystä tai toisesta minua ei vielä ollut pyydetty ja itselleni uskollisena tartuin toimeen. Kysyessäni asiasta, kouluttaja kehotti olemaan suoraan yhteydessä lehtien toimitukseen. Päätoimittajat ovat kuulemma erityisen innoissaan nuorista tarjokkaista, sillä arvioijapoolin nuorennusleikkaus on erityisen pinnalla suurten ikäluokkien eläköityessä. Olen kokenut, että arvioimalla opin taas yhden uuden puolen tutkijan ammatista. Lisäksi saan tavallaan sisäpiiriläisen tietoa julkaisuprosessista ja parannan samalla omia kykyjäni tuottaa julkaisuja. Samalla tässä löytyi taas yksi keino, jolla pysyy kiinni tuoreessa alan tutkimustiedossa. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen kokemus siis, suosittelen kaikille!
Uusi vuosi toi myös uuden sosiaalisen kokemuksen. Pääsin ensimmäistä kertaa mukaan tutustumaan collegen formal dinnerille eli kolmen ruokalajin illalliselle, jonka opiskelijat nauttivat mustissa kaavuissaan Harry Potter –elokuvista tutussa mahtavassa ruokasalissa. Jännittävää! Toki Aallossakin osataan sitsata ja hyvin osaammekin, mutta miljöössä emme paini samassa sarjassa.
Trinity Formal Dinner
Cambridge University Botanic Garden
Yleisesti perheellämme on mieliala on korkealla, kevättä on todellakin ilmassa ja Suomesta tuotetut rairuohot ovat itämässä! Parhautta 🙂 Kevyen takatalven jälkeen lämpötilat ovat taas nousussa, jonka seurauksena kukat ihastuttavat ulkonäöllään ja tuoksuillaan. Myös magnoliapuut alkavat kukkia! Viikonloppuisin olemme seikkailleet niin kasvitieteellisessä puutarhassa, Duxfordin ilmailumuseossa kuin läheisellä National Trustin ylläpitämällä maatilalla ja stately homessa. Lisäksi kävimme jälleen kerran ihastelemassa Anglesey Abbeyn puutarhaa (talviasussaankin lumoava). Myös kulttuuritarjonta täällä on monipuolista, lapsiperheillekin. Nuoriso-osastomme suosittelee erityisesti Pipsa Possu –näytelmää/musikaalia sekä Cambridge Junctionin lastennäytelmiä.