Blogi

Aivostimulaatiotutkimusta Etelä-Saksassa

Julkaistu

Olemme perheeni kanssa muuttaneet Etelä-Saksaan Stuttgartin lähistölle heinäkuussa 2019, ja aloitin työni Tübingenin yliopistosairaalassa elokuussa. Olemme viihtyneet täällä erinomaisesti, lukuunottamatta koronaepidemian aiheuttamia ongelmia. Perheeseeni kuuluu minun lisäkseni mieheni ja kaksi lastamme, jotka olivat muuttohetkellä 2- ja 6-vuotiaita. Suunnitelmamme on viettää täällä toinenkin vuosi, ja palata Suomeen kesällä 2021.


Olen töissä neurologian osastolla, mutta teen puhtaasti tutkimustyötä. Olen koulutukseltani lääkäri ja tekniikan tohtori. Työskentelen ryhmässä nimeltä Brain Networks and Plasticity, jossa tehdään pääasiassa aivojen magneettistimulaatioon (trankraniaalinen magneettistimulaatio, TMS) liittyvää (tai sitä hyödyntävää) tutkimusta kokeellisesti sekä terveillä koehenkilöillä että kliinisiä potilastutkimuksia. Ryhmä on kuulu ns. takaisinkytkentään perustuvasta TMS:stä, jossa hyödynnetään aivosähkökäyrästä (EEG) estimoitua aivojen hetkellistä tilaa TMS-pulssien ajoituksen määrittämiseksi. Ajoitus halutaan optimoida siten, että TMS:ään perustuva terapia olisi tehokkaimmillaan. Kliinisessä käytössä TMS-terapiaa käytetään laitoksella aivohalvauspotilaiden kuntoutukseen. TMS-terapian muita tärkeitä käyttöalueita ovat masennusterapia sekä kroonisen kivun hoito.

Tällä hetkellä käytössä ovat kaikille potilaille samat TMS-asetukset, mutta koska aivot ovat hyvin yksilöllisiä sekä anatomiaan suhteutettuna että toiminnallisesti katsoen, myös terapia tulisi kohdentaa yksilöllisesti näiden erojen mukaisesti. Aivojen sairauksissa, yksilölliset erot voivat korostua, sillä sairauksien eteneminen tai niistä toipuminen on hyvin vaihtelevaa. Projekti, jossa työskentelen on Euroopan tiedeneuvoston rahoittama, ja siinä on mukana Tübingenin lisäksi kaksi muuta yliopistoa: Aalto-yliopisto Suomessa sekä Chietin yliopisto Italiassa. Teemme tiivistä yhteistyötä viikottaisine palavereineen. Kaksi kertaa vuodessa on tarkoitus pitää myös konsortiumin yhteiskokoontuminen, mutta tältä keväältä tämä valitettavasti jouduttiin peruuttamaan. Videopalaveriyhteydet sen sijaan ovat entisestään tiivistyneet.
Aivojen toiminnan tutkiminen sinänsä on kiehtovaa, mutta työskentelyssä motivoivat myös, että yksilölle aivojen sairaudet ja niistä kuntoutuminen ovat hyvin merkittäviä asioita. Yhteiskunnallisesti katsoen näiden sairauksien kustannustehokas hoito on myös erittäin merkittävää.

Olen nauttinut työympäristöstä kovasti. Olen saanut edetä omien visioideni mukaisesti kehittäen koneoppimismenetelmiä aivojen tilan tarkempaa estimointia varten. Toki näitä visioita ohjaa säännölliset palaverimme, joissa olen oppinut kollegoilta uusia näkökulmia heidän kokemuksensa ja näkemyksiensä pohjalta. Mitään kovin suuria kulttuurieroja työskentelyn suhteen ei aiempaan työympäristööni Aalto-yliopistossa ole. Ehkä suurin ero on, että ryhmän painopiste on selvästi kokeellisessa työssä, ja erityisesti kliinisiä tutkimuksia on menossa sekä suunnitteilla useampia. Insinööri-/matemaatikko-/fyysikkotaustaisia on selvä vähemmistö. Pidän ryhmää erittäin motivoivana työskentelypaikkana, vaikka en potilaiden kanssa voikaan täällä töitä tehdä. Tavoitteena on kuitenkin selvästi viedä uutta teknologiaa ja signaalianalyysiä/koneoppimisalgoritmeja kliinisiin kokeisiin ja käytäntöön.

Koska laskentataustaiset tutkijat ryhmässä ovat vähemmistönä, ovat meille asetetut odotukset moninaiset ja osittain melko korkealla. Tällä alalla tutkimusta tehdään hyvin moninaisilla taustakoulutuksilla. Vaatiin hyviä kommunikaatio- ja pedagogisiakin taitoja kertoa omasta tutkimuksesta ja tuloksista muille ryhmän jäsenille ymmärrettävästi, ja siten että hekin voivat ottaa uudet menetelmät käyttöönsä.

Käytännön ero oli töitä aloittaessa melkoinen byrokratian määrä, ja se että kaikki paperityöt hoidettiin saksaksi. Paperityöt lisäksi ovat todella paperisia, eikä verkossa asointi ole juuri missään asioissa mahdollista. Aiemmista saksan opinnoistani on ollut hyötyä, vaikken sitä osannutkaan ennalta odottaa. Olemme oppineet suhtautumaan haasteisiin kuitenkin suoraviivaisemmin; kun niitä ei voi kiertää, täytyy vain puskea kohti. Positiiviset ja uudet kokemuksemme kuitenkin ovat selvästi pinnalla, nyt kun lähdemme kesäloman viettoon Suomeen palataksemme taas Saksan kotiimme ensi lukuvuodeksi.