Moi!
Pohdin edellisessä Tutkijat Maailmalle – blogitekstissäni sitä, miten vahvasti tutkijavaihdon alkupuolisko on tukenut oman ajattelun kasvua, sekä työssä että elämässä yleisesti. Nyt, vaihtovuoden lähestyessä loppuaan, ajattelin kirjoittaa hieman siitä millaisia oppeja ajasta Berkeleyssä on kokonaisuutena jäänyt haaviin.
Lopullinen ymmärrys tämän miltei vuodenmittaisen reissun kokonaisuudesta muotoutuu varmasti vasta hieman myöhemmin, mutta tässä vaiheessa – eli nelisen viikkona ennen paluuta Suomeen – mieleen nousee pari keskeistä oppia siitä miten maailmanluokan tekijät lähestyvät arkista toimintaansa. Nämä oivallukset ovat mielestäni nerokkaan yksinkertaisia ja erityisen hienoja siksi, että ne ovat sovellettavissa missä vaan, paikasta ja tekemisen luonteesta riippumatta.
Ensimmäiseksi: nöyrä asenne antaa vipuvoimaa oppimiseen
Amerikkalaisten “dynaamisesta” ja ulospäinsuuntautuneesta työkulttuurista huolimatta parhaimmat tekijät – alalla kuin alalla – tuntuvat suhtautuvan työhönsä äärimmäisen nöyrällä asenteella, lähtien liikkeelle siitä että joka päivä voi oppia jotain uutta. Vaikka omassa työssään olisi maailman paras, silti voi aina olla parempi, ja ammentaa uusia ideoita tekemisestä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Samalla omaa tietotaitoa usein jaetaan innokkaasti muille, tarjoten mahdollisuuden jatkuvaan, molemminpuoliseen onnistumisen tunteeseen. Näiden huipputoimijoiden kanssa työskennellessä positiivisen nosteen tunne syntyy kuin itsestään – nöyrä ja innostava asenne tarttuu, joka parantaa koko porukan meininkiä taianomaisesti.
Siinä missä lyhyellä aikavälillä tiedon panttaaminen ja oman toiminnan erinomaisuuden korokkeelle nostaminen voi tarjota nopeita voittoja, kovimmat tekijät tuntuvat järjestäen sisäistävän sen, että muiden auttaminen ja nöyrä asenne uuden (ja vanhankin) asian edessä on keskeisiä edellytyksiä pitkän aikavälin onnistumiselle.
Toiseksi: tehdään töitä kunnolla muttei liian vakavasti
Joskus parhaat jutut syntyvät yllättävistä ja hauskoistakin ideoista. Toinen huomaamani piirre kärkitoimijoiden tekemisessä onkin arkeen mahtuva kiireetön leikinomaisuus ja uteliaisuus, jota näkee usein lapsilla mutta harmittavan harvoin työelämässä. Parhaat uudet ideat tuntuvat pursuavan usein tilanteista joissa toimitaan ilman ulkoista painetta onnistumisesta, ja joissa intuitio on rationaalista päätöksentekoa keskeisempi elementti.
Yhtenä esimerkkinä, olen kevätlukukauden aikana ajautunut miltei huomaamattani käyttämään aikaa Ikean katalogeja ja huonekalujen kokoamisohjeita selaillen. Vaikka Billy-kirjahyllyn manuaalilla ei välttämättä ole näennäisen suoraa vaikutusta rakennustyömaiden tehokkuuteen, olemme tutkimusryhmämme kanssa saaneet tästä analyysista huikeita syötteitä muun muassa sen tunnistamiseen, miten rakennustuotannon virtausta voitaisiin konseptualisoida, visualisoida ja mitata tehokkaammin (tästä lisää myöhemmin kesällä!)
Esimerkin pointti on se, miten erilaisista, itseään intuitiivisesti kiinnostavista syötteistä voi löytää kuin huomaamattaan yhteyskohtia ja mahdollisuuksia uuden luomiselle. Tutkimus ja esimerkiksi tuotekehitys ovat loppujen lopuksi luovuutta vaativia tehtäviä, jossa pelkkä vanhojen toimintatapojen toistaminen ei riitä. Kyky antaa aikaa uusien ideoiden syntymiselle leikinomaisuuden, ja jopa ajoittaisen ajattelun joutilaisuuden kautta on mielestäni selkeä yhteinen nimittäjä innovatiivisimmille akateemisen sekä teollisuuden tekijöille.
Lopuksi
Yllämainitut nostot ovat mielestäni huomionarvoisia erityisesti siksi, että niiden omaksuminen ei välttämättä vaadi elämänkokoista muutosta. Kyse on enemmänkin pienistä huomioista ajattelutavassa ja arjen priorisoinnissa, ja liikkeelle voi lähteä pienelläkin vaivalla (yritän itse raivata näille opeille enemmän tilaa ja kapasiteettia omassa tekemisessäni). Maailman parhaatkin ovat kuitenkin ihmisiä siinä missä kuka tahansa muukin, eikä innostavien asioiden tekemiseen tarvita supervoimia.
Joka tapauksessa, tämäntyyliset pienet mutta nerokkaat huomiot ovat aivan sen ytimessä mitä tutkijavaihtosta olen henkilökohtaisesti saanut irti. Toimintaympäristön muutos tarjoaa mahdollisuuden oman ajattelun tuulettamisen, jota voin vilpittömästi suositella kaikille.
Hyvää alkavaa kesää ja nähdään kohta Suomessa!
Terveisin, Joonas Lehtovaara