Etelä-Kalifornian vaihtovuotta on takana jo reilu pari kuukautta, joten on korkea aika aloittaa tämä blogi! Kuten toivoinkin, vaihtoaika on antanut ajatuksia sekä väitöskirjani teoreettiseen että empiiriseen puoleen.
Teen väikkäriäni kehitysmaamarkkinoille suuntautuvasta liiketoiminnasta. Tarkemmin ottaen zoomaan liiketoimintaan, joka pyrkii tarjoamaan tuotteita, palveluita tai työtä vähävaraisille ihmisille – ei Shanghain, São Paulon tai Johannesburgin kosmopoliiteille eliiteille vaan kylien ja slummien kuluttajille ja pientuottajille.
Käytännössä olen päässyt seuraamaan muutaman suomalaisyrityksen toimintaa Sri Lankalaisessa Kalpitiyan kunnassa ja Intialaisessa Indoren kaupungissa. Yritykset tekevät siellä yhteistyötä World Vision kansalaisjärjestön ja paikallisten toimijoiden kanssa, luodakseen alueille sopivia tuotteita ja liiketoimintamalleja. Tällaisen monitoimijaisen yhteistyön tai ”yhteisluomisen” tärkeyttä korostaa myös aihetta tutkiva Base of the Pyramid (BOP) –kirjallisuus.
Mutta millainen yhteisluominen käytännössä on erilaisilta toimintasektoreilta, maista, varallisuustaustoista ja valta-asemista tulevien toimijoiden välillä mahdollista näillä vähävaraisilla markkinoilla? Tämä on tutkimukseni aihe, josta on hyvin vähän aiempaa empiiristä tutkimustietoa.
Itse pidän omaa tutkimusaihettani supermielenkiintoisena (emmekös me kaikki )! Yhteisluomisen ajatus ja käsite ovat suuressa muodissa monella tutkimuskentällä, joten juttukumppaneita on helppo löytää. Suomessa teen väikkäriäni Aallon kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksella – täällä Irvinessä olen antropologian laitoksella. Ammennan myös kehitysmaatutkimuksesta ja kehitystaloustieteestä.
Aihe on ajankohtainen myös suomalaisyrityksille, joita vauhdikkaasti kasvavat vähävaraiset markkinat kiinnostavat, yrityskumppanuuksiaan kehittäville kansalaisjärjestöille – ja suomalaisille virkamiehille, jotka harkitsevat kehitysyhteistyövarojen suuntaamista BOP-bisnekseen.
Vaihtopaikkana tämä Kalifornian yliopiston Irvinen kampus vaikuttaa edelleen erinomaiselta. Istun antropologian laitoksella, missä olen päässyt keskustelemaan kehitysmaamarkkinoista, uusien markkinoiden kehittymisestä sekä kansalaisjärjestöjen ja yritysten kanssakäymisestä erityisesti IMTFI-tutkimuskeskuksen tutkijoiden kanssa. IMTFI tulee nimestä Institute for Money, Technology & Financial Inclusion – ks www.imtfi.uci.edu
Heitä kuunnellessani olen ihastellut esimerkiksi empirian vahvaa asemaa heidän työssään – vaikkei se uutinen olekaan, että kenttätyö ja tutkittavien yhteisöjen ymmärtäminen on antropologeille keskeistä. Seminaareissa, missä organisaatiotutkijat usein kysyvät ”voisitkohan tuon empiirisen tutkimuksesi kanssa tehdä kontribuution myös tähän teoriaan”, antropologian seminaareissa moni kysyy ”antaisikohan myös tämä teoreettinen käsite uutta näkökulmaa tutkimasi yhteisön, yhteiskunnan ja kehityskulun ymmärtämiseen”. Saapa nähdä, löydänkö sopivia tapoja ammentaa tätä jälkimmäistä painotusta hiukan omaankin työhöni.
Lisäksi olen päässyt mukaan käytäntöteoreettisten tutkijoiden seminaareihin. Kooltaan ryhmä on suunnilleen saman kokoinen kuin Aallon kauppakorkean johtamisen laitoksella toimiva käytäntöteoreettinen lukupiiri – osallistujia on parikymmentä – mutta täällä käytäntöteoriat ovat aivan osallistujien tutkimuksen keskiössä. Keskustelujen kiinnostavuutta lisää myös se, että ryhmän tutkijat tukevat eri aineista, bisneskoulusta ja informaatiotieteistä koulutukseen.
Onneksi ensimmäisessä seminaarissa keskusteltiin pääasiassa Andreas Reckwitzin yleiskatsausta, joka käsittelee käytäntöteorian paikkaa ja vahvuuksia yhteiskuntateorioiden joukossa – siitä minullakin oli puolifiksua sanottavaa, koska keskustelimme siitä Aallon porukassa jo viime talvena!