Kuinkas sitten kävikään?

”On kello viis’ kun varhaiseen
kaupasta maitokannuineen
käy kotiin Muumipeikko pien’
On pitkä taival metsätien.
Puut kolkon korven kohisee
ja tuuli ähkyy, huokailee.
Yö vaihtuu aamuun hämärään,
vaan kuinkas sitten kävikään?”

Tove Janson (1952), Suom. Hannes Korpi-Anttila

Suurten ja avointen verkkokurssien maailmanlaajuinen huuma alkoi 2012. Yritykset ja yhteisöt alkoivat kilvan kehittää avoimia kursseja ja niiden tarjoamiseen tarvittavaa teknologiaa. Huhtikuussa 2013 Stanford ja MIT ilmoittivat yhteistyöstään avointen verkkokurssien tuottamiseen ja jakeluun tarkoitetun EdX ohjelmiston jatkokehittämiseksi. Syntyi Open EdX, avoimen lähdekoodin (Massively Open Online Course) MOOC -ympäristö.

Suomalaisittan verkkokursseissa tai automaattisessa arvioinnissa ei kuitenkaan ollut paljoakaan uutta. Olimme järjestäneet teknisesti vähintään vastaavia kursseja jo yli kymmenen vuoden ajan. Erityisesti tietotekniikan opetusteknologia ja tähän liittyvä opetustutkimus ovat maassamme kansainvälisesti korkeatasoista ja arvostettua. Kesällä 2013 näin kertoi Stanfordin yliopiston Vice Provost for Online Learning -toimiston edustaja professori Mitchell Stevens vierailleessa Suomessa. Hänen tavoitteenaan luoda digitaalisen oppimisen yhteistyöohjelma suomalaisten yliopistojen ja Stanfordin välille. Valitettavasti vielä tuolloin yritys kaatui kotimaisen yliopistohallinnon jähmeyteen tai muihin kiireisiin.

Vierailunsa aikana Mitchell tapasi myös monia yksittäisiä tutkijoita – minutkin, tuolloin 36 vuotiaan tutkijatohtorin Aalto-yliopiston Learning + Technology -tutkimusryhmästä. Innostuin mahdollisuudesta työskennellä Stanfordissa oppimisen analytiikkaan keskittyvässä Lytics Lab -ryhmässä ja hain tähän rahoitusta. Kaute-säätiön myöntämä apuraha varmistui keväällä 2014. Pian apurahapäätöksen jälkeen minut valittiin apulaisprofessoriksi Tampereen teknillisen yliopiston tietotekniikan laitokselle. Onnekseni uusi työnantajani oli ymmärtäväinen ja mahdollisti tutkimusvierailun toteutumisen. Iloitsin, sillä kaikki tuntui onnistuvan.

Täällä ja tässä sitä sitten nyt ollaan – monessakin mielessä uuden ja vanhan rajalla. Vuorovaikutteisiin oppimisympäristöihin liittyvä tutkimusyhteistyö on päässyt alkuun ja odotan innolla pääseväni kertomaan sen tuloksista ja ihan vain perheemme elämästä täällä Stanfordissa ylipäätään. Vanhemmat lapsemme ovat aloittaneet koulun ensimmäisellä ja kolmannella luokalla ja juuri kaksi vuotta täyttänyt tyttäremme tervehtii nelijalkaisia vastaantulijoita reippaalla ”high five, koira” -huudahduksella. Kuuden kuukauden seikkailu on vasta alkanut.