Blogi

Kulttuurieroja Tanska – Suomi, osa 2

Julkaistu

Kulttuurien välisten erojen vertaileminen on mielestäni mielenkiintoista, joten teen sitä vielä toisen blogikirjoituksen verran. Ensimmäisen kirjoituksen aiheesta julkaisin täällä 16.12.2014 ja tässä hieman jatkoa.

Aivan ensiksi kuitenkin lyhyesti tämänhetkiset kuulumiset. Kööpenhaminassa kevät tekee jo kovasti tuloaan näin maaliskuun alkupuolella. Nyt on ollut pari päivää aurinkoista ja asteita yli 10. Toki räntääkin voi vielä sataa, mutta esimerkiksi tänään, kun taivas on kirkas, niin aurinko lämmittää muistuttaen uuden kasvukauden lähestymisestä. Monta kuukautta jatkunut, sävyään vain hieman vaihtanut harmaus on vähentymässä ja rohkeimmat kukat nostavat jo päätään nurmesta. Olen lämpimistä maista kotoisin olevia kollegoitani kiusannutkin, että nythän on jo kesä, viitaten tietysti pohjoiseen kotomaahani. Mutta nyt lisää näitä eroja Tanskan ja Suomen välillä

Pukeutuminen ja ulkoilu:

– Tanskalaiset ovat kesäilijöitä. Ei ole lainkaan epätavallista nähdä tanskalaista lenkillä nollakelissä shortsit ja t-paita päällään. Pipot ja hanskat ovat jopa harvinaisia. En tiedä, kuinka kylmää ja koleaa tulisi olla, että suurin osa tanskalaisista laittaisi päähänsä lämpimän myssyn ja käsiinsä nahkaiset `kinthat`, jollaisia itse olen käyttänyt koko talven. Kesäilystä kertoo myös se, että terassilla istutaan ympäri vuoden. Viltit ja säteilylämmittimet apunaan nautitaan virvokkeita ja on niin mukavaa eli `hyggelig`.

– Valaistut kuntoradat ovat Tanskassa hyvin harvinaisia. Olen käynyt paikallisen suunnistusseuran Søllerød Orienteringklubbenin harjoituksissa. He kertoivat olevansa erityisen onnekkaita, koska heidän kerhohuoneensa vieressä on 2,5 km valaistua kuntorataa. En hennonut masentaa heitä kertomalla, että Suomessa jokaisessa kylässä on valaistu kuntorata. Tämä on tietysti hiihdon ansiota. Olkoon tämä omia oikeuksiaan puolustaville laduilla kävelijöille muistutukseksi, että valaistut baanat eivät ole itsestään selvyyksiä. Itse olen ratkaissut pimeyden haasteen tehokkaalla otsavalolla, joka on herättänyt ihmetystä pimeässä lenkkeilevissä paikallisissa.

– Liikunnasta puheen ollen, Tanskassakin voi suunnistaa ja olen jatkanut harrastustani täällä. Toki Tanskan ja Suomen metsät ovat hyvin erilaisia. Tanskassa metsät ovat peltojen tai urbaanien alueiden tarkasti rajaamia, erikseen nimettyjä ja runsaasti polkuja sisältäviä ulkoilualueita. Tanskalaisia suunnistuskarttoja sekä niillä kulkemiani reittejä voi vilkaista osoitteessa http://muuankarski.kapsi.fi/kartat/index.php?user=A-P+Lassila

Ruokailu:

– Suomessa lounas on monille päivän tärkein ja ravitsevin ateria. Tanskan harvemmin näin on, vaan lounaaksi syödään usein jotain kevyttä, ehkä kotoa tuotua evästä. Tyypillinen ostettava lounas on smørrebrød – vuokaleipäviipale, jonka päällä on runsaasti täytteitä. Järjestettyä kouluruokailua ei ole ja tämä heijastuu myös yliopistoruokaloiden tasoon. Kouluun ja yliopistolle tuodaankin omat eväät. Yliopistoilla on ruokaloita, mutta niissä syödään usein kertakäyttöastioista ja, hieman kärjistäen, mitä jäljellä sattuu olemaan. Opiskelijat maksavat lounaasta saman hinnan kuin muut ja hinta määräytyy useimmiten punnituksen perusteella.

– Päivällinen syödään Tanskassa myöhempään ja ehkä isommalla porukalla kuin Suomessa. Enemmän eteläeurooppalaisittain siis ja syöminen on sosiaalisempi tapahtuma kuin Suomessa.

– Ei ehkä aivan ruokailuun liittyen mutta purkka-automaatit ovat todella yleisiä täällä Tanskassa. Jos Suomessa sellaiseen saattaa vielä törmätä jossain kioskissa, niin Tanskassa sellaisia voi hyvinkin olla vaikkapa hienossa ravintolassa yliopiston kirjaston lukusalissa (katso kuvat).

DTU rakennus 101 5 3 2015

Kuva 1. Kevättä on jo ilmassa täällä DTU:n kampuksella, vaikka puut ja puskat vielä ruskeita ovatkin.

Purkka-automaatti 3

Kuva 2. Purkka-automaatti kahvilan sisäänkäynnillä.

Purkka-automaatti

Kuva 3. Purkka-automaatti Det Natur- og Sundhedsvidenskabelige Fakultetsbibliotekin (näin alkuperäisittäin etten suomentaisi väärin) lukusalissa.

Yleinen pyörienhuoltopiste

Kuva 4. Täytyy vielä nostaa esille mieltäni niin kovasti lämmittänyt kuvassa esiintyvä yleisessä käytössä oleva pyörienhuoltopiste, joka sijaitsee DTU:n päärakennuksen sisäänkäynnin luona. Kerrassaan loistavaa!