Apurahalla suoritettu osuus vierailevana post-doc tutkijana SLAC SSRL (Stanford Synchrotron Radiation Lightsource) & NASA Ames Research Center tutkimuslaitoksissa on nyt saatettu päätökseen käymällä Suomessa kääntymässä ja palaamalla takaisin samaan laboratorioympäristöön Yhdysvalloissa.
Vuoden 2019 saavutukset tuntuvat hyviltä ja on mukava huomata, että paikallisen työympäristön (SLAC & NASA) positiivisuus auttaa ylläpitämään hyvää työtehoa. Luodun yhteistyöverkoston avulla pystyin onnistuneesti jatkamaan tutkimustyötä Yhdysvalloissa. Julkaisimme useita artikkeleita, joista pari päätyi iloksemme Tekniikka & Talous -lehden jutun aiheeksi (https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/suomalaistutkijat-mukana-selvittamassa-hiilen-rakennetta-ennatystarkasti-hiilianturit-paljastavat-laakkeiden-vaikutukset-kehossa/6d56423a-276f-4032-9bbc-edd516aac160)
Hyvää tämän menneen vuoden aikana on myös se, että uusia opiskelijoita on tullut tänne Suomesta ja yhteistyö jatkuu ja laajenee entisestään. Katson, että kansainvälistyminen ja erityisesti teknologian huippupaikoissa, kuten Piilaaksossa, tehtävällä yhteistyöllä tuodaan Suomeen osaamista ja ajattelumallia jolla pärjätään tulevaisuuden teknologioiden kehityksessä.
Edellisessä postissa suunnitelmana oli keskittyä kirjoittamiseen, ja kolme omaa artikkelia on laitettu aluille joista yksi tarjotaan julkaistavaksi kuukauden sisällä ja kaikki ovat toivottavasti julkaistu kesäkuuhun mennessä.
Kulttuurieroihin, joita aikaisemmin erityisesti työturvallisuuden osalta toinkin esille, olen onnistunut orientotumaan hyvin ja pitkälle viedyn turvallisuuskulttuurin tarve on noussut selvemmin esille. Nyt vielä enemmän täällä aikaa viettäneenä on huomattavissa myös eroja yrityskulttuureissa erityisesti uusia yrityksiä perustavilla. Käytännössä jokaisessa start-up tapahtumassa jossa olen vieraillut tuodaan selvästi esille se, että suuri osa yrityksistä ei koskaan onnistu ja pitää yrittää uudelleen. Joskus Suomalainen kulttuuri, jossa konkurssi ja epäonnistuminen ovat jopa suuria häpeän aiheita ei ehkä tunnu siltä oikealta ympäristöltä kannustaa ihmisiä yrittämään? Ehkä itsekin Suomalaisena tätä ajattelee liian synkästi, eikä Suomessa oikeasti epäonnistumista katsota niin pahalla?
Lopuksi haluan vielä uudelleen todeta, että tämä apurahalla tehty tutkimustyö on ollut sekä itselleni että perheelleni erittäin antoisa ja haluan kiittää Walter Ahlströmin säätiötä.