Istuin junassa Palo Altosta San Franciscoon ja vieressä istuva mies antoi neuvoja minulle. Hän kertoi minulle 45 minuutin ajan yksityiskohtaisesti kehen minun tulisi ottaa yhteyttä, miten minun pitäisi käyttäytyä ja puhua, jotta menestyisin. Minä en ollut kertonut kuin kaksi asiaa itsestäni – että olen suomesta ja että olen tämän vuoden Stanfordissa.
Olen usein täällä törmännyt tähän neuvojen antoon kysymättä. Se voi liittyä henkilökohtaisiin asioihin, kuten ruokavalintoihin tai liikuntaan, mutta myös esimerkiksi työuralla menestymiseen. Vierustoverini junassa ilmoitti muun muassa heti, että minun täytyy jättää akateeminen maailma ”koska hän ei itse koskaan ole saanut mitään hyödyllisiä neuvoja akateemisilta ihmisiltä”. Mutta myös akateemisille tämän tyyppinen neuvominen on enemmän sääntö kuin poikkeus; ”You want to read into this (my own) research in order to be successful”. ”You want to…” on fraasi, mutta toisaalta se on myös tapa antaa ymmärtää, että puhuja ajattelee olevansa auktoriteetti ja tietävänsä, miten muiden pitäisi käyttäytyä. Kun tämän lauseen kääntää suomeksi, siitä tulee absurdi. Ei pelkästään sen takia, ettemme sano ”Sinä tahdot…”, mutta myös koska meidän käyttäytymiskoodeihin ei kuulu antaa suoria ja mustavalkoisia neuvoja, ainakaan kysymättä.
Tämä heijastuu myös tutkimukseen. Kun esitin tutkimustani seminaarissa Stanfordissa, pääpointtini oli, että etiikka on toimintaa ja tunteita ja siksi subjektiivista ja muuttuvaa eri tilanteissa. Ensimmäiset kysymykset olivat: listaa mikä on hyvää ja mikä huonoa, ja miten hyvyyttä voidaan mitata. Kuulijat hakivat siis hyvin normatiivista referenssiä ajatuksella: ”Sinun täytyy kertoa minulle miten minun tulee käyttäytyä, jotta olisin eettisesti ”hyvä”, ja sen täytyy myös olla mitattavissa.”
Ihmiset siis hakevat ohjeita ja sääntöjä, mikä tietenkin on osa etiikkaa, mutta ajatus siitä, että etiikka on oma valinta tässä ja nyt, vaikuttaa vaikeammalta omaksua tällä puolella Atlanttia kuin Euroopassa.
Toisaalta normatiiviset säännöt ja ohjeet antavat vapautta, koska ne voivat auttaa rakentamaan toimivan yhteiskunnan, ja antavat mahdollisuuden olla tekemättä omia, henkilökohtaisia valintoja. Toisaalta säännöt vangitsevat – eivät niin, että ne välttämättä olisivat huonoja, mutta jos ei koskaan mieti miltä itsestä tuntuu, eikä kyseenalaista normeja, mikään ei muutu.
Kirjailija ja älykkö Georg Bernard Shawn sanoin vapaasti kääntäen:
“Lait, uskonnot, uskot ja etiikan systeemit – sen sijaan, että tekisivät yhteiskunnasta paremman kuin sen paras yksikkö, tekevät yhteiskunnasta huonomman kuin sen huonoin yksikkö, koska ne eivät ole ikinä ajan tasalla.”