Joululoman päätteeksi väitöskirjani tarkastettiin viime viikolla Helsingin yliopistossa. Kirja käsittelee sosiaalisten rajojen hallintaa verkon yhteisöpalvelujen luomassa kontekstissa viiteen osatutkimukseen nojautuen.
Väitöskirjan verkkoversio on vapaasti ladattavissa. Lektio on luettavissa Social Media Collectiven blogista, ja väitöstiedote löytyy tiedekunnan sivuilta. Kiinnostuneet voivat lukea kirjan suomenkielisen tiivistelmän myös suoraan tämän kirjoituksen lopusta.
Väitöskirjani esitarkastivat professorit Nicole Ellison (University of Michigan) ja Christena Nippert-Eng (Illinois Institute of Technology). Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Lorraine Kisselburgh Purduen yliopistosta. Väitöstutkimustani ohjasivat Anna-Maija Pirttilä-Backman, Antti Oulasvirta sekä Coye Cheshire, joka on myös tämänkertaisen Berkeley-vierailuni isäntä.
Väitöskirjani yksityiskohtia oleellisemmin tahdon kuitenkin tällä kirjoituksella vakuuttaa blogin lukijoille, että väitöskirjan viimeistely ja väitösvalmistelut, kirjan painattamista ja karonkkavalmisteluja myöten, on mahdollista hoitaa myös vaihdosta käsin. Useimmat asiat hoituvat sujuvasti sähköpostitse ja puhelimitse. Loppujen kohdalla tarvitaan ystävien ja kollegoiden apua, mutta sen pyytämistä ei muutenkaan kannata arkailla väitöksen alla. Tekemistä on paljon ja itse väitöskin voi stressata sen verran, ettei kaikesta kannata yrittää selvitä yksin.
Ainakin omalla kohdallani päätös lähteä vaihtoon ja ryhtyä edistämään seuraavaa projektia jo ennen väitöstä on tuntunut hyvin mielekkäältä ja onnistuneelta. Suomalaisessa järjestelmässä esitarkastukseen ja väitösprosessiin uppoaa pitkä aika, mutta sitä ei onneksi ole pakko käyttää kotona odotellen. Joiltain osin ulkomaille lähtö voi tässä uravaiheessa olla jopa kotimaahan jäämistä helpompi vaihtoehto, sillä rahoitusta on kokemukseni mukaan usein helpompi löytää ulkomaille suuntautuviin tutkimusjaksoihin kuin lyhyisiin tutkimusprojekteihin Suomessa.
Rohkeasti siis matkaan, nuoret tutkijakollegat! Mikäli tämä teemaa herättää kysymyksiä, neuvon mielelläni parhaani mukaan.
Tiivistelmä
Sosiaalisten rajojen hallinta tarkoittaa ihmisten pyrkimyksiä saada aikaan tilannekohtaisesti toivomansa määrä sosiaalista vuorovaikutusta sekä rakentaa ja ylläpitää suhteita toisiin ihmisiin ja itseen. Yhteisöpalvelujen laaja käyttöönotto kyseenalaistaa sellaisia sosiaalisten rajojen hallinnalle keskeisiä lähtökohtia, joihin ihmiset ovat tottuneet luottamaan. Väitän, että sosiaalisten rajojen hallintaa voidaan tästä huolimatta hahmottaa parhaiten yhteistyöhön perustuvana prosessina myös verkottuneella aikakaudellamme. Yhteisöpalvelut saattavat jopa vahvistaa tarvetta yhteistoiminnalliselle sosiaalisten rajojen hallinnalle yhteistyössä toisten kanssa ja lisätä tietoisuutta sen edellyttämästä toiminnasta.
Tämä työ kuvaa arkisia käytäntöjä, joita Suomessa asuvat nuoret aikuiset soveltavat sosiaalisten rajojen hallintaan yhteisöpalvelujen kontekstissa. Väitöskirja hyödyntää sosiaalisten rajojen hallinnan, vaikutelmien hallinnan, ja identiteettityön viitekehyksiä. Työn kontribuutio on sosiaalisten rajojen hallintaan liittyvien haasteiden tarkastelu neljän yhteisöpalveluihin liittyvän jakamisen piirteen kautta: 1) ihmiset voivat jakaa sisältöä samanaikaisesti monien ryhmien kanssa, 2) ihmiset voivat jakaa sisältöä toistensa puolesta, 3) jakaminen voi tapahtua automoitujen mekanismien kautta, ja 4) jakaminen verkossa ja sen ulkopuolella limittyvät toisiinsa monin tavoin. Työ koostuu viidestä eksploratiivisesta tutkimuksesta, joiden tärkeimpänä aineistona ovat laadulliset haastattelut.
Työn tulokset osoittavat yhteisöpalvelujen käyttäjien painottavan keskinäistä huomioonottavaisuutta sosiaalisten rajojen hallinnassa. Yksilöiden on vaikeaa ennakoida tekojensa mahdollisia seurauksia yhteisöpalveluihin liittyvässä vuorovaikutuksessa, silloinkaan kun he olisivat halukkaita näkemään vaivaa välttääkseen aiheuttamasta toisille haittaa. Tuloksissa korostuu, että sosiaalisten rajojen hallinta on kokonaisvaltaista toimintaa, joka ulottuu verkkovuorovaikutuksesta verkon ulkopuolisiin kohtaamisiin. Lisäksi tutkimus paljastaa, että sosiaalisia rajoja pyritään hallitsemaan sekä ilmaisemalla teknologiavalintoja että soveltamalla erilaisia hallintakeinoja yhteisöpalveluihin liittyvässä vuorovaikutuksessa. Työ esittelee typologian näistä sosiaalisten rajojen hallintakeinoista: Käytössä on sekä yksilö- että yhteistyökeinoja. Toiseksi keinot voivat olla joko ennaltaehkäiseviä tai korjaavia. Kolmanneksi voidaan erottaa ajattelulliset ja toiminnalliset keinot. Vaikka yksittäiset keinot ovat kontekstisidonnaisia, työssä esitetty typologia auttaa kartoittamaan sitä hallintakeinojen kirjoa, joka ihmisillä on käytössään verkottuneissa ympäristöissä.
Tämän tutkimuksen perusteella yhteistyön merkitystä sosiaalisten rajojen hallinnassa yhteisöpalvelujen kontekstissa ei voida sivuuttaa, vaan se tulisi ottaa huomioon niin yhteisöpalvelujen suunnittelussa kuin yksityisyyden- hallintaa koskevaa lainsäädäntöä työstettäessäkin.