Kesällä täällä Milwaukeen kampuksella oli huomattavan hiljaista ja kerkesimme siinä välissä pariinkin eri konferenssiin, joista toinen Sveitsissä kuvankauniissa Neuchatelissa. Siellä esittelin paperiamme Flipped classroom -opetusmetodin (vapaasti suomennettuna ”käänteinen luokkahuone”) soveltamisesta operaatiojohtamisen opetuksessa yliopistotasolla. Vaikka paperimme olikin vasta ensimmäinen raakile minkä olimme aiheesta kirjoittaneet, se keräsi ilahduttavan paljon kiinnostusta. Seuraavassa pyrin tiivistämään joitakin paperin taustalla olevia ydinajatuksia tuottavuudesta opetuksessa.
Kuva 1. Kelin mukainen pukeutuminen koitui kohtalokseni EurOMA-konferenssin päätöstilaisuudessa.
Lähtökohtamme paperin taustalla on että tarkastelemme opetusta palveluoperaationa ja analysoimme sitä palveluoperaatiojohtamisen menetelmin. Tavoitteenamme tässä, kuten operaatiojohtamisessa yleensä, maksimoida asiakkaalle (opiskelijalle) tuotettu lisä-arvo ja samalla minimoida tuotannossa tarvittavat resurssit. Yliopiston kurssimuotoisen opetuksen ollessa kyseessä käytössa olevat resurssit on tosin vakioitu ja keskitymme maksimoimaan asiakkaan lisä-arvon, eli opiskelijoiden oppimisen.
Palveluoperaatioita tuotetaan määritelmän mukaan asiakkaan läsnä ollessa, jolloin avainasemassa on tuotantoprosessien suunnittelu ottaen huomioon kunkin vaiheen asiakasvuorovaikutuksen asettamat rajoitteet. Yleisesti tuotannollisessa toiminnassa tuotantosysteemi pyritään eristämään ympäristön tekijöiltä jolloin tuotantoa voidaan vakioida, automatisoida ja siten tehostaa. Palvelutuotannossa merkittävänä pullonkaulana tässä on asiakasvuorovaikutuksen osuus. Opetuksessa tämä näkyy siten että opettajalla on käytössään rajallinen kontaktiaika opiskelijoiden kanssa (luennot ja seminaarit yms). Koulutuspsykologi Benjamin Bloomin 1970-80 -lukujen empiiristen tutkimusten perusteella havaittiin että lisäämällä tätä kontaktiaikaa rajatta voidaan oppimistuloksissa saavuttaa huima parannus. Hänen tutkimuksensa mukaan nimittäin yksilöllisellä opetuksella keskimääräinenkin opiskelija saavuttaa tason, jolle ainoastaan paras 2% opiskelijoista pääsee tavanomaisessa luokkahuoneopetuksessa. Avainasemaan opetuksen tuottavuuden kehittämisessä tulee siis opetuksen suunnittelu siten että tämän kontaktiajan lisä-arvo maksimoidaan opiskelijoiden oppimisen näkökulmasta.
Kuva 2. Lounastauko.
Palveluoperaatiotutkija Scott Sampson jakaa asiakasvuorovaikutuksen palvelutuotannossa suoraan ja epäsuoraan vuorovaikutukseen. Edellistä on palveluntuottajan ja asiakkaan henkilökohtainen kohtaaminen kun taas jälkimmäisessä toinen vuorovaikuttaa toisen omaisuuden tai tuottaman informaation kanssa. Opetuksessa siis suoraa vuorovaikutusta on luennoilla ja seminaareissa tapahtuva kohtaaminen (ns. kontaktiaika), kun taas epäsuoraa opiskelijoiden itsenäinen opiskelu opettajan ohjeiden mukaan ja tämän toimittamaa/osoittamaa materiaalia hyödyntäen. Samoin epäsuoraa vuorovaikutusta on kurssisuoritusten (tentit, harjoitustyöt yms.) arviointi ilman opiskelijoiden suoraa läsnäoloa prosessissa. Opetuksen tuottavuuden kehittämisessä avainasemassa on ensisijaisesti suoran ja toissijaisesti epäsuoran vuorovaikutuksen aiheuttamien pullonkaulojen hallinta. Tähän voidaan vaikuttaa opetusmetodin suunnittelulla ja siinä suuresti edesauttaa nykyaikaisten tieto- ja viestintäteknologioiden hyödyntäminen.
Kuva 3. Ei näkynyt amerikanrautoja konferenssireissulla.
Benjamin Bloom loi myös taksonomian eri tyyppisen osaamisen jaotteluun, mitä hyödynsimme yrityksessämme parantaa opetuksen tuottavuutta. Perinteinen luennointiin keskittyvä opetus tukee erityisesti taksonomian alemman tason osaamisen kehittymistä: ulkoa muistamista ja asioiden perustason ymmärtämistä. Flipped classroom -metodin taustalla on ajatus että keskittyminen näihin Bloomin taksonomian alempiin tasoihin ei ole optimaalista pullonkaularesurssin käyttoä. Nimittäin näiden opiskelu voidaan siirtää epäsuoran vuorovaikutuksen alueelle itseopiskeluun – opettajan ohjeiden perusteella tottakai. Tällä tavoin voidaan vapauttaa kontaktiaikaa haastavamman tason opiskeluun, eli osaamisen soveltamiseen, analysointiin, syntetisointiin sekä opitun merkityksen arviointiin. Käänteisessä luokkahuoneessa opiskelijat tulevat kontaktiopetukseen perusasiat itsenäisesti opiskelleina, jolloin luennolla/seminaarissa taas keskitytään esimerkiksi yritystapausten analysointiin opittujen teorioiden ja viitekehysten pohjalta. Tällöin opettaja voi keskittyä opiskelijoiden tukemiseen näiden osaamisen kehittämisessä tasoilla, joissa tästä tuesta oletettavasti on eniten lisä-arvoa oppimisen kannalta. Lisäksi tämä lähestymistapa mahdollistaa välittömän palautteen opiskelijoilta opettajalle, jolloin opettaja voi kontaktiopetuksessa keskittyä niihin asiohin, joissa opiskelijat ovat itseopiskelussaan kohdanneet suurimpia haasteita.
Kuten alussa mainitsin kyseinen tutkimuspaperimme on vielä alkutekijöissään ja seuraavana vuorossa on teoriakirjallisuuden systemaattinen analysointi, minkä jälkeen kehitämme paperia edelleen tähtäimessämme laadukas journal-julkaisu. Tarkoituksenani on vielä jäljellä olevien vaihtoviikkojen aikana tehdä lyhyet visiitit sekä Michigan State Universityyn että University of Wisconsin-Madisoniin mm. tutustuen innostavien opetusmenetelmien soveltamiseen.