Kotiin ollaan siis palattu. No onhan siitä nyt jo kolme kuukautta, mutta 3-lapsisen perheen arjen keskellä blogin kirjoitukselle ei juuri jää aikaan töiden jälkeen. Myös takaisin omalle työpaikalle paluu vuoden jälkeen on ollut kiirettä täynnä. Vuoden kun sai olla juurikaan murehtimatta opetusvelvollisuuksista sekä useimmista oman tutkimusryhmän Jyväskylän asioista sitä huomaa miten paljon paremmin sitä saikin keskityttyä pelkästään omaan tutkimukseen. Nyt on koko ajan jotain pientä puuhaa mikä häiritsee keskittymistä aika ajoin. Keskeytyneen ajatuksen löytäminen tunnetusti ottaa aikansa, välillä lyhyemmän välillä pidemmän.
Kuten jo aikaisemmissa blogikirjoituksissani mainitsinkin Vanderbiltin yliopistossa vietetty aika oli erittäin tuottoisa. Yhteystyökuvioiden laajenemisen lisäksi saimme aikaiseksi useamman julkaisunkin, joista yksi on jo hyväksytty IEEE Transactions on Device and Materials Reliability julkaisusarjaan. Toinen osa työstä on hyväksytty esitettäväksi ensi heinäkuussa Portlandissa, Oregonissa pidettävässä NSREC konferenssissa. Ja kolmas osa odottaa hyväksyntää syyskuussa Saksan Bremenissä pidettävään RADECS konferenssiin, jonka eilen (25.5.) tehtyjä päätöksiä nyt odotellaan luottavaisina. Näihin konferensseihin hyväksyttävät esitykset on myös mahdollista lähettää arvosteltaviksi mahdollista julkaisua varten IEEE Transactions on Nuclear Science julkaisusarjaan. Nämä kaksi konferenssia ovat meidän alan (elektroniikan ja materiaalien säteilynkestotutkimus) vuoden kohokohdat, joihin tulevat käytännössä kaikki alamme tärkeimmät ihmiset. Näin ollen esityksien saaminen ko. konferensseihin takaa niille parhaan näkyvyyden juuri oikealle kohderyhmälle. Vaikka vuoden aikana olemme saaneet selville uusia asioita piikarbidipohjaisten tehokomponenttien säteilynkestosta, työtä tulee riittämään sen parissa jatkossakin. Mitä enemmän asiaa tutkii sitä mielenkiintoisemmalta se alkaa vaikuttaa. Lisäksi uusien tutkimusmenetelmien avulla uusien tuloksien etsiminen ko. laitteissa on myös asialistalla. Muutaman viikon päästä lähden tutkimaan miten Saksan Darmstadtissa sijaitsevan GSI-laboratorion ns. mikrosuihkua voidaan käyttää meidän tutkimuksen hyväksi.
Kuten jo aiemmissa kirjoituksissa hehkutin, tutkimuksellisten asioiden lisäksi vuosi Nashvillessä, Tennesseessä oli erinomainen kokemus myös sosiaalisessa mielessä. Muut perheenjäsenet ovat jo nyt kyselleen useaan otteeseen milloin olisi mahdollista päästä takaisin. Niin onnistunut reissu oli. Paljon uusia ystäviä ja paljon ikimuistoisia kokemuksia.
Tämä on varmaankin viimeinen blogikirjoitukseni tähän matkaan liittyen, joten haluan tässä kohtaa esittää mitä suurimmat kiitokset Tutkijat Maailmalle-ohjelmalle sekä Walter Ahlströmin säätiölle tästä upeasta mahdollisuudesta. Ilman tätä apurahaa paljon olisi jäänyt kokematta, näkemättä ja tekemättä. KIITOS!