Helmi-maaliskuun vaihteessa pakkasimme matkalaukkumme ja suuntasimme perheen kanssa tutkijavaihtoon, keskelle Itävaltaa kaupunkiin nimeltä Leoben. Asukkaita Leobenissa on 25 000 ja kaupunki sijoittuu 540 m merenpinnan yläpuolelle. Leobenin yliopisto, Montanuniversität Leoben, on perustettu jo vuonna 1840 ja se on erikoistunut kaivosteollisuuteen ja metallurgiaan. Yliopistossa on noin 4000 opiskelijaa ja noin 900 työntekijää.
Montanuniversität Leoben.
Teen itse tutkimustani metallurgian tutkimusryhmässä ja mielenkiinnon kohteenani on biokoksi, sen ominaisuudet ja käyttäytyminen erilaisissa simuloiduissa masuuniolosuhteissa. Koksi ja erityisesti biokoksi valikoitui tutkimuskohteekseni, koska yli 80% malmipohjaisesta teräksen tuotannosta valmistetaan masuunia käyttävällä prosessilla. Masuunissa käytettävä metallurginen koksi on suurimmaksi osaksi peräisin fossiilisista lähteistä. Mikäli fossiilisen hiilen käyttöä halutaan vähentää masuunissa voi tämä tapahtua esim. lisäämällä erilaisten biopelkistimien käyttöä tai vetypohjaisella pelkistyksellä.
Kun saavuimme alkukeväästä Leobeniin, en tiennyt kuinka erilainen tutkijavaihto minua odottikaan. Ehdin tehdä töitä yliopistolla vajaan kuukauden, kunnes koronarajoitukset siirsivät minut täysin etätyöhön. Etätyö vieraassa maassa pienen lapsen kera oli jotain, johon emme olleet osanneet varautua etukäteen. Joustavuus nousi arvoon arvaamattomaan, kun kokoukset siirtyivät videopuheluiksi samalla kun mittalaitteiden varaukset peruuntuivat ja laboratoriotyöskentelyyn tuli tauko.
Itse etätyön tekeminen vieraassa maassa on todennäköisesti hyvin samanlaista kuin etätyön tekeminen kotona. Kesäkuun aikana me tutkijat saimme onneksi palata yliopistolle ja pääsin pikkuhiljaa tekemään suunnittelemaani tutkimusta. Samalla suomalaisille tärkeä kahvipöytäkulttuuri on laitettu hyllylle odottamaan parempia aikoja. Täällä on toki hyviä kahviloita, mutta tuskin yllättää ketään, että tällä hetkellä yliopiston kahvihuone pysyy hiljaisena. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisivat mittaukset jo nyt tehtynä ja kirjoittelisin tuloksista artikkelia, mutta todellisuudessa mittaukset valmistuvat vasta viime hetkellä ennen kotiinpaluuta. Tässä huomaa vaihdon pituuden tärkeyden; koska vaihtoni pituus on seitsemän kuukautta, se on onneksi tarpeeksi pitkä, jotta saan kaikki suunnitellut mittaukset tehtyä. Onhan sekin jonkinlainen sääntö, että aina sattuu jotain suunnittelematonta — ei voi tietää tarkalleen mitä, mutta aina jotain tapahtuu.
Aamuisen työmatkan varrelta.
Nyt kotiinpaluuni lähestyy ja voin katsoa taaksepäin aikaani täällä Leobenissa. Tutkijavierailuni oli täynnä niin uudessa maassa asumisen haasteita ja ihanuuksia kuin myös etätyöskentelyä, pakollisia kasvomaskeja ja käsidesinfiointiainetta. Loppujen lopuksi itse tutkimus yhdistää meitä akateemisen työn tekijöitä ja laboratoriossa tutkimuksen tekeminen on aina ollut todella antoisaa.
Anne Hietava