Tämä kirjoitus oli tarkoitus julkaista alunperin huhtikuussa 2017. Pahoittelen teknisiä ongelmia. 🙂
”Saksa on p…a maa!”, taisi Seppo aikoinaan todeta. Itse en allekirjoita kyseistä lausumaa, mutta makuasioita, joten ei sovi kiistellä. Toki, onhan täällä omat erikoisuutensa, niin kuin kai kaikkialla. Me olemme kuitenkin koko perhe kotiutuneet mainiosti. Nyt puolitoista vuotta elämää täällä Saksan Mainzissa takana ja vielä pari vuotta tällä näkymällä edessä.
Tällä kertaa kirjoitan hiukan omista kokemuksistamme uuteen maahan ja kaupunkiin muutosta ja samalla tässä muutamia vinkkejä Saksaan muuttoa suunnitteleville. Ensimmäisiä asioita hoidettavaksi muuton jälkeen on kaupungin asukkaaksi rekisteröityminen. Tämä tulisi hoitaa kaupungin virastossa ”Bürgeramt” 14 päivän kuluessa muutosta. Kuulostaa helpolta toimenpiteeltä, mutta saattaa olla käytännössä yllättävän vaikeaa. Me vierailimme kyseisellä toimistolla neljä kertaa – kolmen juniorin kanssa, mikä ei aina helpota asiaa – kunnes saimme homman lopulta hoidettua. Syynä tähän: ensimmäisellä kerralla meiltä puuttuivat vihkitodistus ja lasten syntymätodistukset, joiden tarpeellisuudesta ei liiemmin ollut mainittu missään ohjeistuksissa. Nämä onneksi saimme kätevästi tilattua Suomesta. Todistukset saatuamme marssimme toisen kerran ko. toimistolle. Tällä kertaa emme saaneet asiaa hoidettua tietoliikenneyhteyksissä ilmenneiden häiriöiden vuoksi. Kolmannella kerralla toimisto oli suljettu, mikä tietysti meni täysin omaan piikkiin, kun emme tarkistaneet aikatauluja etukäteen. Lopulta neljäs yritys sitten palkittiin ja näin meistä tuli virallisesti kaupungin asukkaita. 🙂
Yleisesti ottaen kaikesta asioinnista: kannattaa opetella saksaa. Monesti suurtenkin yritysten ja virastojen asiakaspalvelijat (esim. sähkölaitokset, puhelin- ja tv-liittymät jne.) eivät osaa käytännössä sanaakaan englantia, mikä on ehkä hiukan hämmentävää. Monesti myös englanninkielisiä toimintaohjeita jne. on vaikea löytää.
Lapsiperheille: tarhapaikat voivat olla melko täyteen buukattuja, ainakin täällä Mainzissa, joten vapaita paikkoja voi olla vaikea löytää omin voimin. Meillä kävi onneksi hyvä tuuri kun työkaverin avustuksella vanhemmille pojille löytyivät paikat erittäin mukavasta päiväkodista. Ei tosin aivan omasta kaupunginosastamme, mutta ei kuitenkaan liian kaukaa. Syksyllä esikoisemme sitten aloittaa koulun, joka vastaavasti sijaitsee aivan kotikatumme toisella puolella. Hyvä näin. Voin kertoa, että koulun aloitus ON kova juttu…
Me toimme myös auton mukanamme Suomesta. Lähtökohtaisesti ymmärtääkseni viimeistään 6 kuukauden oleskelun jälkeen auto pitäisi vaihtaa Saksan rekisteriin. Tuo taitaa olla kuitenkin lähinnä viitteellinen ohjeistus. Me saimme asian hoidettua reilun vuoden oleskelun jälkeen… Tähän liittyen piti ensin tarkastuttaa, että auto täyttää saksan tieliikennevaatimukset (laajempi katsastus). Läheskään kaikki tavalliset katsastusasemat eivät tuota laajempaa tarkastusta toteuta. Lopulta sopiva tekijä löytyi ja tämän jälkeen ajoneuvon rekisteröinti, kilpien teettäminen, ym. pienimuotoinen paperiruljanssi sujui ongelmitta.
Seuraava haaste on sitten veroilmoituksen teko. Sen verran usea liite ja koukero veroilmoituksen tekoon ymmärtääkseni näyttäisi liittyvän, että aion turvautua paikallisen ”Steuerhilfen” apuun. Hinta on varsin kohtuullinen. Lisäksi säästän luultavasti tunteja omaa aikaani ja oletettavasti ilmoitus menee kerrasta oikein.
Ei kai tällä kertaa muuta… niin, sen verran vielä, että kummisetäni kysyi minulta vierailullansa luonamme, että mikä on mielestäni erikoisinta täällä? En varsinaisesti ollut asiaa enempää miettinyt, mutta nyt hiukan mietittyäni, täytyy todeta, että usein se on ”sään mukainen” pukeutuminen. Monesti aivan pienilläkään lapsilla ei ole lainkaan hanskoja kädessä talvella leikkikentällä leikkiessä, vaikka lämpötila olisi lähellä nollaa. T-paita-pyöräilijöitä saattaa näkyä jo kevään ensimmäisinä aurinkoisina päivinä, kun lämpöä on +10 astetta. Tällöin lapsia voi näkyä leikkikentällä jo paljain jaloin. Tulee parempi pito liukumäkeä ylös kiivetessä. Meidän pojat saavat vielä hetken odottaa parempia kiipeilykelejä… Ei siis ihme, että kevät on monesti pahinta flunssa-aikaa. Toisaalta, toisestakin ääripäästä löytyy esimerkkejä. Toppatakki-varustusta saattaa näkyä toisinaan vielä kun lämpötila rupeaa olemaan +20 aseen tienoilla… Keskiarvoisesti siis pukeutuminen on kohdillaan. 🙂
Karnevaalikausi on takana ja kovaa vauhtia mennään kohti kesää. Ensimmäinen hellepäivä on jo takana, sillä maaliskuun viimeisenä päivänä täällä oli 27 lämpöastetta mittarissa. Kelpaa tietysti, mutta vähän myös hirvityttää. Tarttis tehdä jotain tälle ilmastonmuutokselle. No, onneksi meidänkin ryhmässä on tutkittu hiilidioksidin vangitsemista ilmakehästä superamfifobisten membraanien avulla…
Karnevaalit ovat iso asia mainzilaisille. Karnevaalikausi alkaa marraskuussa ja huipentuu koko kaupungin hullaannuttaviin paraateihin helmikuussa (Rosenmontag).