Tämä kirjoitus oli tarkoitus julkaista alunperin lokakuussa 2016. Pahoittelen teknisiä ongelmia. 🙂

Vuosi vietettynä Mainzissa. Saksojen yhdistymisen muistopäivä, 3. lokakuuta, on samalla meille Saksaan muuton muistopäivä, sillä tasan vuosi sitten saavuimme tänne edeltävänä päivänä, 2. lokakuuta. Niin kuin olen itsekin jo tainnut todeta, ja myös moni muu tässä blogissa, aika menee hurjan nopeasti. Ei se tietysti ihme ole, sillä on niin paljon uutta ja mielenkiintoista opittavaa, nähtävää ja koettavaa sekä töissä että vapaa-ajalla. Tähän kun yhdistää lapsiperheen normaalit päivittäiset tohinat, niin tuntuu useimmiten, että vuorokaudesta loppuvat tunnit pahasti kesken.

Kulunut vuosi on ollut meille todella hieno ja antoisa kokemus ja olemme viihtyneet koko perhe, kissamme mukaan lukien, kerrassaan mainiosti. Oman kokemuksemme pohjalta voin ehdottomasti suositella kaikille ulkomaan tutkimusjaksoa harkitseville, että kannattaa lähteä. Myös perheellisille. Avoimin mielin ja rohkeasti kohti uusia kokemuksia ja haasteita. Yleensä asiat järjestyvät tavalla tai toisella ja ainakin meillä kaikki on sujunut mainiosti. Totta kai reissun onnistumiseen liittyy lopulta monta tekijää kuten mukavan asunnon löytyminen, miellyttävä asuinympäristö, hyvät harrastusmahdollisuudet, toimintatavat ja ilmapiiri työpaikalla, mukavat työkaverit ja tutkimukselliset haasteet ja mahdollisuudet, joita työpaikka pystyy tarjoamaan. Täytyy sanoa, että meillä on käynyt myös tuuri, sillä kaikki nämä osa-alueet ovat loksahtaneet kohdilleen. Elämä Mainzissa on ollut kaikilta osiltaan erittäin nautinnollista. Työpaikastani, Max Planck Institute for Polymer Research, ja työkavereista minulla ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa. Ainoa huono puoli on, että monikansallisessa ympäristössä puhutaan pääasiassa englantia, mikä osaltaan on myötävaikuttanut hitaahkoon saksan kielen oppimiseen. Nyt aion kuitenkin petrata tällä osa-alueella ja ottaa nuorisosta mallia, sillä puolitoistavuotias kuopuksemme on jo kaksikielinen. Mm. ”tschüs” ja ”guck, guck” (”heippa” ja ”katso, katso”) kuuluvat nuorimmaisen sanavarastoon ja vanhemmat pojat oppivat kaiken aikaa uutta tarhassa.

mpip

Max Planck Institute for Polymer Research, Mainz, http://www.mpip-mainz.mpg.de/

Ilman Tutkijat maailmalle -ohjelman ja Walter Ahlströmin säätiön tukea meillä ei olisi ollut mahdollisuutta päästä kokemaan tätä kaikkea, sillä viisihenkisen perheen muutto, asettuminen ja eläminen ulkomailla on kallista. Iso kiitos siis tästä hienosta kokemuksesta, jonka olette mahdollistaneet!

Ammatillisesti vuosi on tarjonnut paljon. On ollut erityisen hienoa päästä seuraamaan omalla alallaan korkealle arvostettujen tutkijoiden työskentelyä, heidän tapaansa johtaa ryhmää ja totta kai päästä tekemään yhteistyötä heidän kanssaan. Olen saanut myös paljon arvokasta kokemusta uusista tutkimusmenetelmistä ja -laitteistoista, tutkimusdatan käsittelystä ja analysoinnista sekä saanut uusia ystäviä ja paljon henkilökohtaisia kontakteja, mikä on luonnollisesti tärkeää tulevaisuuden yhteistyön ja yhteistyöverkostojen kehittymisen kannalta. Täällä vietetty tutkimusjakso on myös poikinut jo konkreettista yhteistyötä, kun tulevan vuoden tammikuussa alkaa EU:n rahoittama nelivuotinen Marie Curie ITN -projekti, ”LubISS”, jota koordinoidaan täältä käsin ja jossa Tampereen Teknillinen Yliopisto on mukana yhtenä tutkimusosapuolena. Artikkelien kirjoittaminen vuoden aikana tehdystä tutkimuksesta on vielä työn alla ja tulosten julkaiseminen saa toistaiseksi odottaa itseään. Yhden vuoden aikana syntyneen innovaation voin kuitenkin julkaista tässä jo heti. Vaimoni pyörän lastenistuin ottaa toisinaan töyssyissä pohjastaan kiinni pyörän takarenkaaseen, jolloin istuimen kiinnityspalat kuluvat rajusti. Tämän vuoksi kiinnitin istuimen pohjaan laakerit ”pehmentämään” kontaktia ja estämään kulumisen. Toimii. Olen tästä keksinnöstä suhteellisen ylpeä. Saa kopioida. 🙂

lastenistuin                                                parveke

”State-of-the-art” laakeroitu lastenistuin.       Suomen värit edustettuna parvekkeellamme.

Mielenkiintoista tutkimusta ja tulosten julkaisua on vielä paljon tehtäväksi. Samoin töiden ulkopuolella on paljon uutta nähtävää ja koettavaa koko perheelle. Onneksi siis saamme vielä jatkaa seikkailuamme täällä Mainzissa ja edustaa Suomea. Tästäkin iso kiitos Tutkijat maailmalle -ohjelmalle ja Walter Ahlströmin säätiölle.