On hurjaa huomata, että toinenkin vaihtovuosi Rutgers Business Schoolissa hujahti tutkimuskiireiden parissa, ja niinpä kirjoitankin tätä blogia nyt paluumuuttajan näkökulmasta Suomesta käsin.
Näin jälkikäteen ajateltuna tutkimusvaihdosta kertyi niin monenlaisia kokemuksia, että niitä on yllättävän vaikeaa tiivistää sanoiksi tällaiseen kirjoitukseen. Selkeimpiä hyötyjä ovat kuitenkin olleet uudet tutkimusyhteistyösuhteet ja muut verkostot sekä karttuneet tutkimus- ja julkaisutaidot, jotka ovat yhdessä vieneet väitöskirjatutkimustani konkreettisesti eteenpäin. Yksi pidemmän aikaa työstetty vastuullisia toimitusketjuja käsittelevä artikkelikin tuli juuri hyväksytyksi hyvään hankinta-alan lehteen (linkki artikkeliin: http://dx.doi.org/10.1016/j.pursup.2015.11.001), ja useampi muu paperi edistyi merkittävästi vaihdon aikana. Kuitenkin kahdessa vuodessa on kertynyt paljon myös muunlaista oppimista ja osaamista akatemiasta ja yritysmaailmasta USA:ssa sekä elämästä ylipäätään, vaikkakin amerikkalainen kulttuuri oli minulle jo entuudestaan tuttua. Muita selkeitä haittapuolia en vaihdosta keksi kuin että se tuli perheellemme varsin kalliiksi. Myös lapset hyötyivät ja nauttivat USA:ssa vietetystä kahdesta vuodesta, joskin alkuaika uudessa maassa oli heille vaikeaa, ja he muun muassa puhuvat nyt sujuvasti englantia.
Suomeen muutto oli taas byrokratian ja käytännön järjestelyiden puolesta yllättävän rankka kokemus, sillä jouduimme hankkimaan muun muassa uuden asunnon ja lasten koulupaikat sekä järjestämään muuttokuormien tuomisen USA:sta Suomeen ja varastoista uuteen kotiin. Kokonaisuudessaan perheen kanssa ulkomaille muuttaminen olikin huomattavan paljon työläämpää kuin esimerkiksi vaihto-opiskelijaksi lähteminen maisteriopintojen aikana. Muuttoihin ja erinäisten asioiden järjestämiseen liittyvään näkymättömään ’työhön’ on myös yllättävän vaikeaa ennakolta budjetoida riittävästi aikaa, mutta siitä oli hyötyä, että pahimmat kiireet ajoittuivat kesäkuukausille.
Kirjoituksen loppuun voisi myös todeta, että on ollut jossain määrin hämmentävää palata kahden vuoden jälkeen takaisin finanssikriisin koettelemaan suomalaiseen yliopistomaailmaan. Maailmalla oli selvästi helpompaa suhtautua innostuneesti omaan tulevaisuuteensa tutkijana. Suomessa yleinen ilmapiiri on aika paljon lamaantuneempi ja alan tulevaisuuteen liittyviä epävarmuustekijöitä on vaikeaa sulkea pois mielestään, varsinkin kun valmistuminen alkaa lähestyä. Vaikka sitä ei juuri nyt uskallakaan suunnitella ammatillista tulevaisuuttaan kovinkaan pitkälle, täytyy toivoa, että kertyneestä kansainvälisestä kokemuksesta olisi hyötyä, kun valmistumisen yhteydessä uusien tehtävien haku koittaa.