Nyt Suomeen paluun jälkeen on aika tiivistää takana olevan 12 kuukauden tutkijavierailun antia ja arvioida tuloksia.
Tutkijavierailun yhtenä päätavoitteena oli kehittää uusi tutkimusmenetelmä, jolla pystyttäisiin tutkimaan sähkökemiallisia reaktioita kiinteä–neste-rajapinnalla erottaen eri yhdistemuodot ja soveltaa menetelmää keinotekoisen fotosynteesin tutkimuksessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut kehitys synkrotronisäteilyviritteisissä elektronispe ktroskopiatut kimusmenetelmissä on mahdollistanut yhdistemuotojen analysoinnin kiinteä–neste-rajapinnalla, mutta sähkökemiallisen reaktion aikaan saaminen samoissa koeolosuhteissa on säilynyt haasteena. Tutkimusongelmaa on kokeellisesti lähestytty yhdistämällä eri elektronispektros kopiatut kimusmenetelmiä erilaisiin tapoihin toteuttaa sähkökemiallinen kenno. Itse pääsin vuoden aikana osallistumaan projekteihin joissa hyödynnettiin käytössä olevia menetelmiä ja kehittämään uutta menetelmää, jota pääsimme tutkijavierailun loppupuolella testaamaan todellisissa mittausolosuhteissa.
Tutkijavierailun tavoitteena oli myös verkostoitua keinotekoista fotosynteesiä tutkivien huippututkimusryhmien kanssa, joka toteutui työskennellessäni osana JCAP projektia. Tutkijavierailun ensimmäisestä viikosta alkaen osallistuin useampaan eri tutkimushankkeeseen JCAP tutkijoiden kanssa hyödyntäen synkrotronisäteilyviritteisiä tutkimusmenetelmiä, ja samalla tein työtä oman tutkimushankkeen eteen. Mittausaika synkrotronisäteilykeskukseen myönnetään vertaisarvioidun hakuprosessin kautta, ja tutkijavierailun aluksi tein oman hakemuksen liittyen APXPS-tutkimusmenetelmän kehittämiseen keinotekoisen fotosynteesin tutkimuksessa. Tutkimuksellisesti tutkijavierailu huipentui maaliskuussa 2015, jolloin teimme mittauksia kehittämälläni APXPS-koejärjestelyllä SSRL-synkrotronisäteilykeskuksessa SLAC:ssa. Näistä mittauksista ja muista yhteisprojekteista JCAP tutkijoiden kanssa on nyt valmisteilla useampi käsikirjoitus, joista yksi on jo lähetetty julkaistavaksi. Tutkimustuloksia on lisäksi esitelty neljässä konferensseissa ja olen antanut tutkimusaiheestani kaksi haastattelua ammattilehdille (Tekniikka & Talous, Science Magazine Interface). Olen jatkanut keinotekoisen fotosynteesin tutkimusta Suomeen paluun jälkeen yhteistyössä JCAP-tutkijoiden kanssa Tampereen teknillisen yliopiston Optoelektroniikan tutkimuskeskuksella.
Olen kirjoittanut tätä blogia sillä ajatuksella, että vastaavaa projektia suunnittelevat voisivat hyötyä omista kokemuksistani. Blogin aluksi neuvoin suunnittelemaan budjetin huolellisesti, ja haluan lopettaa neuvomalla ottamaan etukäteen selvää apurahojen verotuksesta Suomessa. Itselläni oli käsitys että tutkijavierailun matkakustannukset ovat automaattisesti verovapaita siinä missä normaalit työmatkakustannuksetkin, joista ei työntekijän itse tarvitse huolehtia työpaikan hoitaessa kustannukset. Matkakustannuksia katettaessa henkilökohtaisilla apurahoilla olen nyt kuitenkin joutunut perustelemaan verottajalle kustannusten verovähennyskelpoisuutta, ja erilaisista tulkinnoista johtuen asia on edennyt ikävään verotuksen oikaisuvaatimusprosessiin. Nähtäväksi siis jää oman tutkijavierailun taloudellinen kannattavuus. Toisaalta Stanfordin yliopistossa opiskelevilta kollegoilta kuulemieni kokemusten perusteella on varsin yleistä elää Piilaaksossa velaksi, ajatellen sieltä saatua kokemusta panostuksena tulevaan uraan. Sekä tehdyn tutkimustyön että perheen saaman kokemuksen perusteella voin kuitenkin todeta että tutkijavierailu oli äärimmäisen kannattava!