Jossain unelmissa tätä reissua oli suunniteltu pitkään. Tiedettiin, että jos joskus tulee mahdollisuus, niin MIT olisi erinomainen kohde tutkijavaihdolle; perinteikäs tutkimuslaitos, joka on monella tekniikan alueella edelläkävijä. Siellä oli pitkään tehty myös mikro-organismeilla hämmästyttäviä asioita: tuotettu biopolttoaineita hiilidioksidista ja tehty syöpälääkeyhdisteitä erinomaisilla tehokkuuksilla. Sinne oli viritelty kontakteja jo aikaisemmin tutkimusmielessä, mutta vakiintunut perhetilanne ja alueen korkeat asuinkustannukset pitivät varsinaisen tutkimusvierailun unelmien tasolla. Kuitenkin, tutkijat maailmalle -apurahan myönteinen päätös muutti asian, kiitos Walter Ahlströmin säätiö! Oma pieni akateeminen taivas kirkastui ja tutkimusvierailu MIT:iin tuli lentokoneella saavutettavaksi. Kun kotiyliopistossa Tampereella vielä tuettiin reissua ja luvattiin hoitaa opetukset ja muut, niin kiitollisena ja nöyränä lähdin oppiin.
Vuoden vaihteessa rouva, kaksi noin kouluikäistä lasta ja minä, saavuimme Bostonin lentokentälle seitsemän matkalaukun kanssa. Olimme hyvin valmistautuneet. Oli lasten syntymä- ja rokotustodistukset, todistus sairastetusta vesirokosta, koulutodistukset käännätetty englanniksi ja asuinalue valittu. Esimerkiksi kouluun ei Massaschusettsissä mennä, jollei vaaditut rokotukset ole kunnossa. Valmistelut veivät yllättävän paljon aikaa ja vaivaa. Alueiden rikostilastoja vertailtiin ja yritettiin suhteuttaa. Vähitellen syksyn aikana alkoi kuitenkin tuntua, että massiivinen A4-nippu voisi sisältää kaiken vaadittavan, jotta ovet aukeaisivat.
Ensimmäiset päivät menivät muuttokuvioissa. Vuokrakämppä löytyi hyvältä asuinalueelta Brooklinesta, erinomaisen julkisen koulun vierestä. Vuokranantajapariskunta oli ennenkin majoittanut vastaavanlaisia tapauksia ja osasivat esimerkiksi laatia koululle oikeat sanamuodot sisältävän todistuksen asuinpaikasta. Brooklinessa koulu määräytyy asuinpaikan mukaan. Toisin on esim. Cambridgessä, jossa MIT:kin sijaitsee. Sitten olivat vuorossa lasten kielikokeet, joilla heidän kielitasonsa ja tarve tuelle selvitettiin. Kansainvälisyys näkyy koulusysteemeissäkin ja tukitoimet tuntuvat toimivilta. Koulun terveydenhoitaja tavasi rokotustodistukset ja huomasi puutteen, yksi hepatiitti A+B tehoste olikin vain hepatiitti A. Onneksi saimme korjatun lapun Suomesta, A4-nippumme täydellistyi ja lapsi sai koulukelpoisuuden ilman viiveitä.
Vuokrakämpältä on jonkin verran matkaa MIT:iin, mutta hyötyliikunta kävelyn muodossa on pitänyt lisäpaunat kurissa. Ravintoloissa ruoka on nimittäin erinomaista, vaihtoehtoja löytyy ja pienpanimoita on runsaasti. Ja kävellen on päässyt tutustumaan paikalliseen säähän ja sen vaihteluihin. Sanovat, että jos sää ei miellytä, niin odota viisi minuuttia. Näitä viisiminuuttisia mahtuu työmatkaan kymmenkunta. Talvi oli suhteellisen kylmä, taisi olla viikon verran n. 20 celsiusastetta pakkasta. Yhtenä päivä tuli lunta niin, että koulupäivä peruttiin ja siirrettiin lukukauden loppuun. Kun lunta tulee, sitä voi lyhyessä ajassa tulla runsaasti. MIT:ssä on perinteenä, että sitä ei pienistä suljeta. Lumipäivänä tuli kuitenkin viestiä, jossa pyydettiin esimiesten joustamaan, jos työntekijä olisi myöhässä.
Tällaiseen perheseikkailureissuun lähtö on suuri harppaus henkilötasolla ja jokainen positiivinen työntö on tarpeen, oli se sitten taloudellinen tai vertaisen positiivinen esimerkki. Suomalaisen tieteen tason kannalta nämä pitkäkestoiset vierailut ovat kuitenkin välttämättömiä ja on erittäin hienoa, että säätiöissä on tämä ymmärretty.
Ensi kerralla enemmän itse tutkimuksesta ja tutkijan elosta MIT:ssä. Täällä on nimittäin tutkijan hyvä olla.