Minulta on kysytty muutaman kerran reissuni aikana minkälaisena Stanfordin yliopisto näyttäytyy minulle. Tulen Aalto-yliopistosta Tuotantotalouden laitokselta SimLab-tutkimus- ja opetusyksiköstä, joten vertaan tietenkin ajatuksiani koko ajan tähän kotipesääni. Toisaalta täytyy heti todeta, ettei omenaa ja appelsiinia saisi verrata, paitsi vähän salaa, eikö niin? Aalto-yliopiston toiminta- ja rahoitusmallit ovat kuitenkin hyvin erilaisia kuin yksityisen Stanfordin yliopiston, joka on tehokas keräämään rahaa niin yrityksiltä kuin alumneilta, mutta ei siitä sen enempää. Lisäksi Stanfordin kandi- ja maisteriohjelman opiskelijat maksavat isoja lukukausimaksuja. Tästä syystä opiskelijat ovat hyvin motivoituneita opiskelemaan, koska koulutuksen kustantajalle ei haluta tuottaa pettymystä. Toisaalta kaikilla ei ole asiaa yliopistoon, ainakaan Stanfordin yliopistoon, jonne päästäkseen pitää myös olla todella hyvät arvosanat.
Stanfordin upean kaktuspuutarhankin ylläpito edellyttää varallisuutta
CV:n rakentamista opiskeluaikana
Luulen, että täältä tulen eniten kaipaamaan Piilaakson ja Stanfordin yliopiston innostavaa ilmapiiriä ja rehellisesti sanottuna myös aurinkoista säätä. Innostava ilmapiiri johtunee monesta tekijästä, kuten innostavista opettajista, motivoituneista ihmisistä ja tekemisen meiningistä. On tietenkin innostavaa toimia opettajana Stanfordin yliopistossa, kun opiskelijat ovat motivoituneita ja kerrassaan fiksuja, ainakin akateemisesti fiksuja. Tämän seurauksena itse asiassa aika moni Stanfordin kursseista on työläs, mutta toisaalta kurssit on suunniteltu usein niin, että opiskelijat oppivat kurssin aikana jotakin konkreettista (ei pelkästään teoreettisia käsitteitä) yritysmaailmasta tai työelämässä toimimisesta, jolloin tämä oppi on helppo kirjata omaan CV:hen kurssin jälkeen. Mielestäni nerokasta!
Kokeilemisen kulttuuri
Tekemisen meininki on ilmeisesti koodattu Piilaakson, mutta myös Stanfordin yliopiston opiskelijoiden, DNA:han. Opiskelijat ratkovat tutkimushaasteitaan innostuneesti ja varman oloisesti. Asioita pyritään rohkeasti edistämään kokeilemalla. Jos epäonnistuu, kokeillaan uudelleen toisella tavalla. Tarkoitus on oppia virheistä, ei ahdistua niistä, eikä ainakaan valittaa niistä. Monella opiskelijalla tuntuu olevan positiivinen näkemys tulevaisuudesta ja omasta roolista sen edistämisessä muuttamalla asioita konkreettisesti. Jos tällaisen asenteen saisin tuotua Suomeen ja ylläpidettyä myös syksyn hämärinä iltoina, niin voisin sanoa muuttuneeni reissun myötä, aika näyttää.
Yritys-yliopistoyhteistyön hedelmällisyys
Tekemisen ja yrittämisen rinnalla mielestäni täällä on ollut hienoa nähdä yliopisto-yritysyhteistyön hedelmällisyys. Olen vieraileva tutkija Tekniikan koulun Rakennus- ja ympäristötekniikan laitokseen kuuluvassa CIFE (Center for Integrated Facility Engineering) -yksikössä, joka on kokonaan yritysrahoitettu. Yritysrahoitus tarkoittaa käytännössä, että tutkimusta ja opetusta tehdään tiiviisti yhteistyössä yritysten kanssa. Tutkijat pääsevät tutkimaan yritysten oikeita ongelmia ja voivat yhdistää teoreettista opetustaan käytäntöön, kun taas yritykset pääsevät kuulemaan uusimmista tutkimustuloksista ja tutustuvat opiskelijoihin, joita on mahdollista rekrytoida tulevaisuudessa. Todellinen win-win tilanne.
Opiskelijoiden nopea työllistyminen yrityksiin tai startupin perustaminen
Stanfordissa opiskelevat pääsevät tekemään yhteistyötä yritysten kanssa jo opiskeluaikana, mikä tarkoittaa että opiskelijoilla on hyvä mielikuva yritysmaailmasta ja työelämässä toimimisesta, ja käytännössä heti valmistumisen jälkeen siirrytään joko yrityksen palvelukseen tai perustetaan oma yritys.
Monet startupit ovat saaneet alkunsa Stanfordin yliopiston kasvattien toimesta, osittain johtuen yliopiston läheisyydestä Piilaakson teknologiayhtiöihin, huippuosaajiin ja rahoitusmahdollisuuksiin. Stanford kannustaa erilaisten yrittäjyyteen liittyvien kurssiensa kautta opiskelijoita perustamaan oman yrityksen (esim. Startup Garage -kurssi). Onneksi nykyään myös Aalto-yliopistosta saa apua oman yrityksen perustamiseen.
Piilaakson ekosysteemien kiertonopeus on huikea, mikä tarkoittaa käytännössä, että tuotteita ja palveluita pitää kehittää yhdessä asiakkaan kanssa, jotta tuotteet ja palvelut varmasti saavat nopean markkinaimun eli asiakkaiden toiveet on varmasti ymmärretty oikein. Toisaalta sanonta, että uuden luominen on 1 % inspiraatiota ja 99 % hikeä, pätee myös täällä Piilaaksossa. Monet tuntuvat tekevän paljon töitä ja menevän kotiin vasta kahdeksan aikaan illalla. Perheellisilläkin saattaa olla tällainen rytmi, koska vaimo on usein kotona ja hoitaa kodinhoitoon liittyvät asiat. Illalla ei muuten kuulemma katsella televisiota, vaan harrastetaan jotain mistä ollaan todella innostuneita.
Tutkijoiden ’laaja perspektiivi’
Stanfordista löytyy myös tietenkin tohtoriopiskelijoita ja tutkijoita. Olen pannut merkille, että monet nuoret tutkijat ovat määrätietoisia ja ylpeitä omasta tutkimuksestaan. Tutkija saattaa kertoa, että hän on parantamassa vanhusten terveydenhoitoa, kun hän on tutkimassa, miten lean-ajattelu tuodaan sairaalarakentamiseen. Tutkijan perspektiivi on siis kauempana kuin vain seuraavasssa julkaisussa.
Numeerinen todistaminen
Täällä tutkimuksessa tunnutaan painottavan alusta asti sitä, että tutkimuksen arvo pitää osoittaa numeerisesti, vaikka kuitenkin samaan aikaan ymmärretään, että laadullinen tutkimus ei välttämättä numeerista todistusta kaipaa. Olenkin täällä ollessani alkanut pohtia erilaisia mittareita, joilla voisin mitata tämän reissun onnistumista. Olen päätynyt siihen, että voin seurata miten paljon ehdin kirjoittaa reissun aikana, montako LinkedIn-kontaktia olen saanut, monessako yrityksessä olen käynyt tutustumassa, erilaisten luentojen ja seminaarien lukumäärä, jne. Mittareissa on ainakin se hyvä puoli, että voi osoittaa itselleen, että on tehnyt asioita, vaikka tekemisen arvon ymmärtäisikin vasta jälkeenpäin. Uskon esimerkiksi, että olen saanut monia hyviä kontakteja, joista on hyötyä myöhemmin työelämässä. Allekirjoitan myös sen, että matkailu avartaa. Pienessä Suomen maassa kasvaneena on tärkeää ymmärtää, miten paljon erilaisia toimintatapoja ja mieltymyksiä muualla maailmassa on. Ilman tätä ymmärrystä on vaikea ymmärtää ulkomaisia asiakkaita.
Tutkimusyksikön innostava ja kunnianhimoinen visio
CIFE:n nettisivuilla yksikkö mainostaa haluavansa olla maailman huippututkimusyksikkö virtuaalisessa infrahankkeiden suunnittelussa ja rakentamisessa. Suomessa en ole törmännyt siihen, että tutkimusyksiköillä olisi innostavaa ja kunnianhimoista visiota, jota mainostetaan nettisivuilla. Kunnianhimoinen visio luo yksikössä työskenteleville vahvan yhteisen tavoitteen, mikä yhdistää ihmisiä ja antaa suuntaa tekemiselle.
Mikä on hot tällä hetkellä Piilaaksossa?
Platform-ajattelu, joka perustuu ylitarjonta-ajatteluun, on lähtöisin täältä ja sen laajentamista muuallekin kuin majoitus- ja kuljetusliiketoimintaan pohditaan jatkuvasti. Tyypillistä alusta-ajattelulle ovat matalat kiinteät investoinnit, alhaiset yksikkö- ja transaktiokustannukset sekä dataan perustuvat algoritmipohjaiset liiketoimintamallit, jollaisia olemme jo nähneetkin (Uber ja AirBnB). Itse pohdin platform-ajattelun tuomista rakentamiskontekstiin. Voisivatko esim. eri työmaat jakaa työvälineitä ja -koneita keskenään?
Erilaiset co-working eli yhteistyöskentelytilat ovat täällä kasvussa. Varsinkaan nuoret eivät halua istua koko aikaa tylsässä ja usein koleassa työhuoneessa, jos vaihtoehtona on trendikäs kahvila, jossa työskentelee muita ihmisiä ja ympärillä on ’pöhinää’, josta voi syntyä uusi mullistava idea. Lisäksi ’living vine bar’ -tyyppiset tilat toimistoissa yleistynevät pikkuhiljaa. Tällaisten tilojen tarkoitus on kannustaa työntekijöitä kohtaamaan työpäivän aikana tai sen jälkeen pienen purtavan merkeissä ja kehittää uusia ideoita yritykselle.
Energia-asiat täälläkin ovat vähän väliä pinnalla, vaikka polttoaine ei olekaan kallista. Mielenkiinnolla seuraan miten nopeasti saadaan rakennettua lisää ns. net zero -toimistoja, jotka voivat tuottaa jopa enemmän energiaa kuin kuluttavat. Täällä riittää aurinkoenergiaa ja vihdoinkin siihen ollaan heräämässä. Kohtuuhintaista ja hyvin soveltuvaa teknologiaa auringon valjastamiseen olisi jo tarjolla ihan tavallisten ihmistenkin katoille. Tulevaisuus on siis toivottavasti vihreä! Vielä kun saadaan sähköautojen tehokas tuotanto kuntoon, niin nekin yleistyvät ja saadaan hillittyä ilmastonmuutosta. Tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa.