Dalai Lama vieraili äskettäin Piilaaksossa puhumassa myötätunnosta. Hän muistutti, että liike-elämä tarvitsee etiikkaa – ei pelkästään yhteiskuntavastuuta vaan todellista myötätuntoa. Koska meillä on sekä keho että mieli, tarvitsemme mielen rauhaa ja fyysistä mukavuutta, jotta tuntisimme myötätuntoa muita kohtaan. Hän kehotti meitä kouluttamaan ihmisiä, jotta he välittäisivät muiden hyvinvoinnista.
Olen Stanfordin yliopistossa vierailevana tutkijana ensi kevääseen saakka, ja tutkimusfokukseni on juuri tämä: miten on mahdollista elää eettistä elämää huippukilpailevassa yritysmaailmassa? Tämä on ehkä paras paikka tutkia juuri tätä. Piilaakso on yksi maailman intensiivisimmistä 24/7 työympäristöistä, täällä on syntynyt, ja syntyy uusia yrityksiä enemmän kuin missään muualla.
Keskustelin Intiasta kotoisin olevan naiseen kanssa, joka työskentelee Applella: ”Tämä on maailman paras paikka. Täällä on maailman fiksuimmat, innovatiivisimmat ja eettisimmät ihmiset. He eivät valita maapallon vaikeuksia, vaan keksivät niille ratkaisuja. Katso vaikka Tesla-autoa.” Tässä tietenkin piilee osa totuudesta. Bill Hewlett ja Dave Packard perustivat 30-luvulla firman autotallissa parin korttelin päähän talostani ja Steve Jobs työskenteli lähistöllä toisessa autotallissa 70-luvulla. Tänään tietokone, joka pyörittää älypuhelinta on miljoona kertaa halvempi, satatuhatta kertaa pienempi ja tuhat kertaa tehokkaampi kuin tietokone 70-luvulla. Uusiutuvan energian innovaatiot todella syntyvät täällä. Tesla –auto on hyvä esimerkki, mutta myös esimerkiksi aurinkoenergian tutkimukseen satsataan paljon. Bioteknologia -yrityksiä perustetaan samaa tahtia kuin it-yrityksiä – yksi tavoitteista on parantaa AIDS.
Tavoitellut lopputulokset ovat eettisiä ja monella tavalla maailmaa parantavia, mutta löytyykö täältä sitä mielen rauhaa, jota Dalai Lama peräänkuulutti? Sitä rauhaa, jonka kautta voimme saavuttaa sen eettisyyden joka ilmenee myötätuntona myös niitä kohtaan, jotka eivät ole omaa lähipiiriä. Tapasimme viime viikolla perheen, jonka isä työskentelee bioteknologian parissa. Vanhempi tytär on juuri aloittanut biologian-opinnot Berkeleyn yliopistossa ja nuorempi on viimeistä vuotta high schoolissa. Vanhemmalla tyttärellä oli täydet pisteet kaikissa testeissä ja kokeissa, mutta niin on kaikilla muillakin jotka pääsevät huippuyliopistoon; täytyy olla myös muuta näyttöä. Tämä tyttö on kuvataitelija – hänellä on laaja kansio ja näyttelyitä – ja lisäksi hän on lahjakas tennispelaaja. Pikkusisko tsemppaa perässä. Hänellä on tietenkin hyvät arvosanat ja sen lisäksi hän soittaa viulua joka päivä San Franciscon konservatoriossa, myös lauantaina ja sunnuntaina. Isä menee töihin joka aamu klo 6 ja tulee kotiin 10 jälkeen illalla.
Oppiiko tässä ympäristön paineessa välittämään muiden ihmisten hyvinvoinnista? On tietenkin sanottava, että USA:n koulut ovat todella hyviä opettamaan lapset jo pienestä osallistumaan hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyystyö on välttämätön CV:n kannalta (jota aletaan rakentaa koulussa 12-vuotiaana), mutta saattaa myös oikeasti auttaa avaamaan silmät toiseudelle.
Eettiseltä kannalta voisi kysyä, kumpaan täällä kannustetaan, hyviin tavoitteisiin vai hyviin tekoihin? Onko mahdollista antaa muiden ihmisten hyvinvoinnin olla samanarvoinen, tai jopa tärkeämpi, kuin oman ja samalla onnistua työ- ja yrityselämässä, jossa suuri osa ihmisistä on koulutettu lapsesta saakka vertaamaan itseään toisiin, kilpailemaan ja voittamaan? Dalai Lama siis sanoi, että meidän täytyy kouluttaa ihmisiä välittämään muiden hyvinvoinnista. Tätä koulutusta ja oppia etsin ja yritän ymmärtää täällä Kalifornian auringossa ystävällisten fraasien ympäröimänä. Palaan asiaan, kun ymmärrän enemmän.