Akateemisella urapolulla tutkijavierailu ulkomaisessa tutkimusryhmässä on tohtoriksi valmistumista seuraava vaihe, joka antaa hyvät edellytykset tutkijana itsenäistymiselle ja parantaa kilpailukykyä tutkijamarkkinoilla. Muutto ulkomaille ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa elämää enää yhtä yksinkertaista kuin ilman puolisoa ja lapsia. Asuminen ulkomailla oli kuitenkin kokemus, jonka halusimme vaimoni kanssa yhdessä kokea. Toisaalta haluamme myös asettua asumaan Suomeen, ennen kuin vanhin lapsista aloittaa koulun. Niinpä meillä oli yhteinen tavoite ja sen toteuttamiselle aikaraja. Tavoitteen toteuttamisen kannalta tutkijantyö on ollut oiva ammatinvalinta, sillä vierailu ulkomaisissa tutkimusryhmissä ja kansainvälinen yhteistyö ovat luonnollinen osa työtä. Seuraavaksi haluan kertoa oman kokemukseni vierailukohteen valinnasta ja suunnitelman toteutuksesta. Itselleni rakkaan suunnistusharrastuksen termejä käyttäen kyseessä oli oma reitinvalinta, jolla ei ollut ketään jota peesata.
Tutustuin prof. Anders Nilssonin tutkimustyöhön ja -ryhmään jatko-opintojeni loppuvaiheessa, kun oli aika suunnitella valmistumisen jälkeistä uraa. Hänen ryhmänsä Stanfordin yliopiston yhteydessä toimivassa SLAC National Accelerator Laboratory:ssa tunnetaan edelläkävijänä synkrotronisäteilyviritteisien tutkimusmenetelmien kehittäjänä ja niiden soveltajana fotoelektrokemiallisten pintareaktioiden tutkimuksessa. Omassa väitöskirjatyössäni olin päässyt hyödyntämään synkrotronisäteilyviritteisiä tutkimusmenetelmiä pintailmiöiden tutkimuksessa (väitöstyöhöni liittyvään selkokieliseen artikkeliin voit tutustua Materia 3/2013 lehden s. 68-69) ja ymmärsin prof. Nilssonin tutkimusryhmän tarjoamien puitteiden olevan erinomaiset oman ammattitaidon kehittämiselle. Bay Arealla sijaitsee muun muassa kaksi synkrotronisäteilykeskusta Stanford Synchrotron Radiation Lightsource (SSRL) ja Advanced Light Source (ALS), kun taas aiemmin hyödyntämäni Suomea lähin synkrotronisäteilykeskus MAX IV Laboratory sijaitsee Lundissa Ruotsissa. Päätimme väitöskirjatyöni ohjaajan prof. Mika Valdenin, TTY/ORC, kanssa kutsua prof. Nilsson väitöskirjani vastaväittäjäksi helmikuussa 2013, jonka jälkeen aloimme yhdessä suunnitella tutkijavierailun tutkimuksellista sisältöä.
Omat intressini ja prof. Nilssonin ryhmän tutkimus yhdistyivät luontevasti Joint Center for Artificial Photosynthesis -tutkimusohjelman (JCAP) Heterogeneous Catalysis projektissa. Tutkimusohjelman tavoitteena on etsiä kustannustehokasta tapaa tuottaa polttoaineita vain auringonvalosta, vedestä ja hiilidioksidista. Kyseessä olevat reaktiot on mahdollista saada aikaan puolijohde–neste-rajapinnalla, mutta vielä tarvitaan avuksi entistä parempia katalyyttimateriaaleja nostamaan reaktion tehokkuus taloudellisesti kannattavalle tasolle. Prof. Nilssonin ryhmä keskittyy tutkimaan vedenpilkkomisreaktion reaktiomekanismia hyödyntäen synkrotronisäteilyviritteisiä mittausmenetelmiä, joilla rajapinnalla tapahtuvia kemiallisia muutoksia ja reaktioita pystytään tutkimaan niiden tapahtuessa. Päätimme kohdentaa tutkijavierailuni tähän projektiin, joka kirjattiin Stanfordin yliopistolta saamaani kutsukirjeeseen. Seurasi tutkimussuunnitelman laadinta, rahoituksen haku ja lopulta myöntöpäätös rahoittajalta. Aikaa eri vaiheisiin kului noin vuosi, mikä tuntui pitkältä, kun halu lähteä olisi ollut heti tohtoriksi valmistumisen jälkeen.
Kun rahoitus oli varmistunut, alkoi käytännön järjestelyjen selvittäminen toden teolla. Päätimme tyhjentää ja myydä asuntomme Tampereelta ja tehdä kaikki mahdolliset ennakkojärjestelyt, jotta perheen asettuminen Kaliforniaan maaliskuussa 2014 onnistuisi mahdollisimman kivuttomasti. Kohtuuhintaisen asunnon löytäminen Stanfordin läheisyydestä etukäteen internetin kautta osoittautui kuitenkin toivottamaksi tehtäväksi. Alueen vuokra-asunnoissa on kuukauden irtisanomisaika ja asunnoista on kova kysyntä, joten vapautuvat asunnot menevät nopeasti ja usein niille jotka pystyvät parhaiten vakuuttamaan vuokranantajan luotettavuudellaan ja maksukyvyllään. Hieman huolta aiheutti kollegan mielipide, jonka mukaan perheellinen post doc -tutkija ilman paikallista luottohistoriaa ei olisi vahvoilla tässä kilpailussa.
Muuton kannalta oli suuri helpotus ja moni käytännön asia selvisi, kun minulle tarjoutui tilaisuus vierailla prof. Nilssonin tutkimusryhmässä jo tammikuussa ja osallistua samalla omaan tutkijavierailuun liittyviin mittauksiin. Matkaan valmistauduin opettelemalla paikalliset liikennesäännöt ja laatimalla listan mahdollisten asuinalueiden vuokralle tarjottavista asunnoista. Perillä odotti vuokra-auto FlightCar-yhtiöltä, jonka liikeidea on vuokrata lentomatkalle lähtevien ihmisten autoja matkan ajaksi, jolloin autojen omistajat säästävät pysäköintimaksut, ja vuokrahinnat ovat ylivoimaisesti halvimmat. Iltaisin kiersin asuinalueita yrittäen kuvitella, minkälaisessa ympäristössä perheeni viihtyisi. Olin yllättynyt, ettei asuinalueilla ollut katuvalaistusta, ja tammikuun ollessa vuoden pimeintä aikaa auringon laskiessa viideltä, ei mikään alue vaikuttanut erityisen houkuttelevalta.
Tällä kertaa mittaukset suoritettiin ALS synkrotronisäteilykeskuksessa lahden pohjoispuolella Berkeleyssä. Synkrotronisäteilykeskuksissa suoritettavat mittausjaksot edellyttävät tutkijalta intensiivistä työskentelyä kellon ympäri, sillä tyypillisesti muutaman vuorokauden mittainen mittausaika myönnetään kansainvälisen vertaisarvioinnin perusteella ja se pyritään käyttämään mahdollisimman tehokkaasti arvokkaan mittausdatan keräämiseksi. Niinpä mittausjakson aikana paljastuu, miten ryhmädynamiikka muiden tutkijoiden kanssa toimii. Olin siis vastaavassa tilanteessa kuin Big Brother talon asukkaat ensimmäisinä päivinä, vaikka (ainakaan) te ette päässeetkään sitä suorana lähetyksenä seuraamaan. Ryhmän tutkijat osoittautuivat loistotyypeiksi ja koin olevani tervetullut tulevalle vierailujaksolle. Viimeisenä vierailupäivänä kävimmekin yhdessä illallisella ja opin, että Amerikassa ravintolalasku on tapana jakaa, riippumatta siitä mitä kukin on tilannut, ja että sopiva tipin määrä on kaksi kertaa veron suuruus (noin 15 %).