Montreal, Quebec ja Pohjois-Amerikka on jäänyt nyt taakse ja kirjoitankin tätä tekstiä nyt syksyisestä Oulusta. Reissusta jäi paljon positiivisia kokemuksia, onnistumisia tuli esimerkiksi verkostoitumisen, tieteellisen tapahtuman järjestämisen ja konferenssi-julkaisun kirjoittamisen kohdalla. Päällimmäisenä mielessä tällä hetkellä on kuitenkin aikaisemmin keräämäni aineisto, jonka analysointiin sain vierailun loppuaikoina runsaasti uusia ideoita.
Edellisen blogin jälkeen olin mukana järjestämässä SEMLA – ”Software Engineering for Machine Learning Applications” tapahtumaa, joka järjestettiin Montrealin polyteknillisessä yliopistossa. Puhujia oli niin teollisuudesta kuin akatemiasta, sekä ohjelmistokehityksen kuin koneoppimisenkin puolelta. Mielenkiintoisin esitys itselleni koski koneoppimisella rakennettujen ohjelmistojen testaamisen vaikeutta. Ensimmäistä kertaa huomasin myös keskustelun menevän huomattavasti etiikan alueelle teknisessä ja erityisesti ohjelmistoihin liittyvässä tapahtumassa. Vaikka esitykset eivät suoranaisesti omaan tutkimukseeni liittyneetkään, tuli keskusteluissa hyvin esille esimerkiksi aineiston käsittelyä koskevia tekniikoita, joita voin omassakin tutkimuksessani käyttää. Valitettavasti en nähnyt tapahtuman kaikkia esityksiä käytännön järjestelyihin liittyvien vastuiden takia, mutta esitysten videotallenteita on lupailtu tapahtuman sivuille. Niitä ei siellä vielä tätä kirjoittaessani ole.
Tutkimusvierailuni aikana kirjoittamani julkaisu hyväksyttiin myös konferenssiin ”12th International Symposium on Empirical Software Engineering and Measurement”. Tämä on tulevan nippuväitöskirjani ensimmäinen Jufo 2-tason julkaisu ja olenkin työni etenemiseen todella tyytyväinen. Merkittävin tutkimustulokseni oli se, että ohjelmistokehittäjät jotka tunsivat kiirettä, olivat edellisenä päivänä vähemmän tuotteliaita. Tämä tulos on päinvastainen laboratoriotutkimuksiin, joissa yleensä kiireessä olevat ohjelmistokehittäjät ovat normaalia tuotteliaampia. Mahdollisia selittäviä tekijöitä on käytetyt mitattavat suureet, ja toisaalta se, että laboratoriokokeisiin osallistuvilta henkilöiltä ei kysytä kiireen tunnetta, vaan heille annetaan esimerkiksi aikarajoitus johonkin tehtävään. Koko tutkimuksen voi lukea täältä. Tässä julkaisussa en vielä kuitenkaan tarkastele kaikkea keräämääni aineistoa, osin johtuen ongelmista analysoida sitä, joten tulevaisuudessa vastauksia on mahdollisesti muihinkin tutkimuskysymyksiin. Suunnitelmissa olisi myös toistaa tutkimus toisessa ohjelmistokehitystiimissä hieman erilaista kyselyä käyttäen, mutta tämän osalta ei ole vielä mitään varmaa sovittuna.
Lisäksi täytyy mainita vierailun mahdollistama erityislaatuinen mahdollisuus nähdä Pohjois-Amerikkaa ja sen erityislaatuista ruokakulttuuria. Matkailu avartaa, mutta myös kotiin on mukava tulla pitkästä aikaa. Tutkimusvierailuni oli siis sekä ikimuistoinen, että tutkimustani edistävä. Todella iso kiitos siis Kaute-säätiölle!
