Nyt alkaa olemaan reissu paketissa sekä viimeisetkin voileivät syötynä, joten ajattelin purkaa tutkijavaihdon kokonaissaldoa tähän viimeiseen blogiini. Aloitetaan tämä tuttavalliseen tapaan työasioista. Loppukevät ja alkukesä meni vauhdikkaasti tulevan julkaisun parissa. Tämä sujui mielestäni lopulta hyvin ja viimeisimpien kommenttien mukaan teksti on kelvannut myös kanssakirjoittajalle. Projekti on nyt siinä vaiheessa, että artikkelista on kirjoitettu ensimmäinen versio, joka esitellään isommalle yleisölle elokuussa konferenssissa. Kyseessä on kaikin puolin mielenkiintoinen pitkittäistutkimus, kuinka liiketoiminta
mahdollisuus voi kehittyä moneen uuteen suuntaan ja mitkä kaikki tekijät tähän prosessiin vaikuttavat. Kävin tätä läpi jo viime blogissa, joten tästä ei sen enempää, vaan käydään läpi itse tutkijavierailun antia.
Kevään suurin merkkitapahtuma täällä Odensessa oli pienimuotoinen kansainvälisen yrittäjyyden seminaari, joka järjestettiin toukokuussa. Paras puoli tässä ”minikonferenssissa” oli että tähän osallistui muutama oman alan ns. huippututkija, joiden kanssa pääsin ensimmäistä kertaa keskustelemaan hieman pidempään. Lisäksi, täällä järjestettiin nuorille tutkijoille oma paneeli, jossa annettiin vinkkejä omaa tutkimusta ja julkaisujen kirjoittamista varten. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli erinomainen katsaus alan viimeisimmistä tutkimussuuntauksista, joista mieleeni jäi etenkin korkean teknologia-alan ekosysteemit ja näiden mahdollistamat uudet liiketoimintamallit pienyrityksille.
Jos mietitään mitä itse vierailu on tarjonnut, niin tässä on kertynyt puolen vuoden aikana paljon maakokemusta, jonkin verran tuntumaa siitä mitä ulkomailla työskentely tarkoittaa ja jokunen uusi kontakti työmaailmaan. Muihin vierailijoihin verrattuna, kyseessä ei ole järisyttävän eksoottinen maa, mutta täälläkin on omat erikoispiirteensä, jotka korostuvat työskentelyssä. Ensinnäkin, kyseessä on jonkin verran auktoriteettisempi maa kuin Suomi, mikä näkyy jonkin verran myös täällä yliopistolla. Toiseksi, jatko-opiskelijoiden työtahti ja heille asetetut tavoitteet ovat selkeästi kovempia kuin suomessa. Täällä he ovat ensin noin vuoden tutkimusassistentteja ennen kuin heidät valitaan varsinaisiksi jatko-opiskelijoiksi. Tänä aikana (kaiken muun opetus ja muun hallinnollisen työn ohessa) he aloittavat tutkimussuunnitelman tekemisen ja usein julkaisevat jo ensimmäisen artikkelin tulevan ohjaajan kanssa. Jos heidät lopulta hyväksytään ohjelmaan, alkaa kolmen vuoden työsuhde jatko-opiskelijana. Kyseessä on yliopiston palkkataulukkoon perustuva työtehtävä, joka on kaikin puolin kohtuullinen. Tosin myös odotukset ovat kovat. Valmistuminen on rajattu tiukasti kolmeen vuoteen ja jos opinnot syystä tai toisesta venyvät, niin tämä tapahtuu käytännössä opiskelijoiden omalla kustannuksella. Ulkopuolista apurahaa täällä käytetään harvoin ja niitäkin oikeastaan vain ylimääräisten työmatkojen kustannusten kattamiseen.
Itse muutto ja asuminen täällä Tanskassa eivät olleet järisyttäviä kokemuksia, mutta kyllä täälläkin on omat ominaispiirteensä. Jos nyt itse nostaisin muutaman asian mitä hoitaisin paremmin tutkijavaihtoa ajatellen, niin se olisi parempi työsuunnitelma. Eli, ennen matkaa olisi hyvä käydä läpi tarkkaan kaikkien kesken olevien projektien tilanne ja valmistautua myös yllättäviin tilanteisiin, esimerkiksi jos tulee artikkeleita tarkistuksesta bumerangina takaisin. Nyt kun jälkeenpäin miettii asiaa, niin paras hetki tutkijavaihdolle saattaisi olla aivan loppuvaiheessa, jolloin voisi keskittyä pelkästään väitöskirjapaketin kokoamiseen. Tosin tämä on pelkästään oma mielipide ja on varmasti hyvin tapauskohtainen asia. Toinen asia, joka nousee mieleen, on ajanjakson ennakkosuunnittelu. Esimerkiksi jos on muuttamassa Tanskaan, niin on hyvä muistaa, että täällä talvi on pitkä, märkä ja tuulinen, jotka tekevät ulkoilma aktiviteeteistä hieman haastavia (kalastajat: kesäkahluuhousut eivät riitä!). Tähän kun yhdistetään vielä ”Hyggeily”, joka tarkoittaa siis etenkin, että viihdytään kotona eikä pelkästään mukavia pyjamoja, niin ulkoilut jäävät välillä hieman vähemmälle. Tosin, kevät täällä on upeaa aikaa ja päivät meren äärellä menivät ehdottomasti parhaimpiin luontokokemuksiini. Jos tänne meinaan tulla vierailulle, niin suosittelisin painottamaan oleskelun näihin lämpimimpiin kuukausiin. Yleisesti ottaen on pakko todeta, että käytännön asiat toimivat Tanskassa hyvin ja onnistuin tekemään kaikki käytännön asiat sujuvasti englanniksi, eli näistä ei aiheutunut ylimääräistä stressiä.
Lopuksi, koen että ilman pientä kalastuskatsausta tämä blogi jäisi vajaaksi. Kyseessä on olennainen osa tutkijavaihtoa, toimistossa istumisen vastapainona. Tässä keväällä kertyi yhteensä noin kymmenkunta kalastuspäivää. Aloitin tämän urakan heti tammikuussa, mutta kylmä alkukevät lannisti pahimman kalastusinnon ja päätin painottaa kalastuksen, kun veden lämpötila nousi noin kymmeneen asteeseen. Tähän päästiin vasta huhtikuun puolessa välin, mutta odotus palkittiin onneksi tällä kertaa. Suuntasin toiseksi viimeisellä reissulla saaren länsiosaan, jossa olin jo ollut aikaisemmin talvella ja joka oli jäänyt muistiin upeana paikka. Paikka on nimeltä Torø, jossa riittää kalastettavaa koko päiväksi ja voin suositella paikkaa ihan vain ulkoiluunkin. Lyhyesti, päivän kalastus palkittiin uudella ennätystaimenella, jonka pituudeksi tuli tasan 60 senttiä. Kaikin puolin tärkeä kala itsetunnon kannalta.
Näin loppuun haluaisin kiittää vielä kerran KAUTE-säätiötä tästä upeasta mahdollisuudesta työskennellä ulkomailla väitöskirjatutkimuksen parissa. Koen, että tämä paransi omia ammatillisia edellytyksiä ja antoi tietyllä tapaa myös työrauhan, joka näkyi etenkin tässä loppukevään kirjoitustahdissa. Yritetään pistää tämä väitöskirjatyö pakettiin tulevan syksyn aikana ja katsotaan ensi keväällä, jos pääsen viimein hattuostoksille.
Terveisiä ja mahtavaa kesää KAUTE:n porukalle sekä muille tutkijoille maailmalla!