Nyt ollaan vuoden mittaisen, KAUTE-säätiön rahoittaman tutkijavaihdon puolessa välissä ja tutkimus etenee kiitettävää tahtia. Helmikuussa toistettiin näytteenotto Rio Tinton ja Rio Odielin jokilaaksossa ja parhaillaan odottelen uusien näytteiden valmistumista. Edellisen näytteenoton saaliin analysointi on jo hyvässä vaudissa ja tulokset ovat lupaavia. Perinteisten mineralogisten menetelmien, kuten optinen mikroskopia (Kuva B ja C), röntgendifratkio, pyyhkäisyelektroonimikroskooppi ja mikroproobi, ohella µ-Raman (Kuva D) on osoittautunut erittäin tehokkaaksi menetelmäksi tunnistaa heikkosti kiteytyneitä tai lähes amorfisia raudan yhdisteitä kaivostoiminnan saastuttamissa sedimenteissä. Ramanin avulla voin selvittää mikroonin mittakaavassa mineralogisia muutoksia, mikä ei ole mahdollista esim. röntgendifraktiolla, joka analysoi homogenisoituja näytteitä. Sedimenttien mineralogisen ja geokemiallisen koostumuksen selvittäminen on tärkeää haitta-aineiden, kuten arseenin, pitkäaikaisen kiertokulun selvittämiseksi. Aktiivisesti saostuvat rautamineraalit kerasaostavat arseenia poistaen sitä veden kierrosta, mutta ajan myötä nämä faasit muuttuvat stabiilimmiksi faaseiksi, jotka eivät ole niin tehokkaista arseenin pidättäjiä vaupauttaen sitä uudelleen veteen.
Tutkimustuloksilla on tärkeä merkitys hydrogeologisten mallien kehittämisessä, sillä niissä ei usein ole huomioitu haitta-aineiden pitkällä aikavälillä tapahtuvaa uudelleen mobilisoitumista. Suomessa kaivannaisteollisuuden oletetaan kasvavan, joten jo ennestään suurien jätevirtojen kasvu on odotettavissa. Samalla myös ympäristötutkimuksen haasteet kasvavat. Kaivostoiminnan aikana ja myös suljetuilla kaivoksilla ympäristöä monitotoroidaan ja oleellisena osana on hydrogeologinen mallinnus ts. reaktiivinen kulkeutumismallinnus. Tutkimustuloksieni avulla voidaan parantaa ja tehostaa jo käytössä olevia malleja ottaen muomioon haitta-aineiden sitoutuminen ja/tai vapautuminen eri mineraalifaaseihin ajan funktiona.
Alustavista tutkimustuloksista on jo kehittynyt konferenssiesitykseen pieni julkaisu ja sitä esitellään kesäkuussa Espanjan mineralogisen seuran konferenssissa Caravaca de la Cruzissa. Tutkijavaihdon toinen puolikas täytyy käyttää vielä hyvin hyödyksi, sillä töitä on paljon ja tulokset täytyy saada julkaistua alan kansainvälisissä julkaisusarjoissa.