Ulkomailla työskentelyn parhaita puolia on mahdollisuus oppia jotain uutta paikallisesta kulttuurista – ja samalla itsestään. Piilaakso on paikkana erittäin kiinnostava, onhan alueella useita huippuyliopistoja, maailmankuulu startup-ekosysteemi ja monen globaalisti menestyneen teknologiajätin pääkonttori.

Kunnianhimoisuus ja rohkeus kuvaavat hyvin Piilaakson mentaliteettia. Epäonnistumisia ei pelätä, niistä opitaan. Turha vaatimattomuus ei vaivaa, vaan moni asettaa riman korkealle ja lähtee rohkeasti valloittamaan maailmaa. Kukaan ei ajattele, että kuuseen kurkottaja katajaan kapsahtaisi, pikemminkin korkealle pääsee. Muoti-ilmiöitä sekä luodaan että seurataan, mutta ei sokeasti. Tässä ekosysteemissä kilpailu on kovaa ja aika erittäin rajallista, joten resurssit on opittu keskittämään olennaiseen. Onnistumisen mittari on raha. Jos kokeilu ei synnytä tulosta, ruksit yli ja kohti seuraavia kokeiluja.

Piilaaksossa asiat tapahtuvat nopeasti. Päätöksiä syntyy, ja pyörät pistetään pyörimään turhia aikailematta. Nopeaan tahtiin vaihtuvat myös työpaikat. Jos työssä ei synny tulosta, työntekijä saa etsiä pian uutta työnantajaa. Toisaalta moni vaihtaa työpaikkaa usein omasta tahdostaan. Siinä missä Suomessa jaetaan ja saadaan ylpeinä kunniamerkkejä pitkästä urasta saman työnantajan palveluksessa, Piilaaksossa maksimoidaan uuden oppimista, mikä edellyttää työntekijöiltäkin uusia kokeiluja ja tuntemattomaan heittäytymistä. Enemmän kuin mitään muuta pelätään paikalleen jämähtämistä. Omaa ammatillista kehittymistä ei sälytetä työnantajan vastuulle, vaan siitä huolehditaan itse muun muassa kouluttautumalla omalla ajalla ja keräämällä monipuolista kokemusta. Yritteliäisyys on opittu pienestä pitäen, ja se näkyy kaikilla elämän osa-alueilla.

Piilaakson hintataso tulee monelle alueelle muuttavalle ennakkotiedoista huolimatta yllätyksenä. Moni haaveilee onnistuvansa löytämään edullisen vuokra-asunnon, mutta haaveen toteutuminen on käytännössä mahdotonta. Kohtuuhintaista asuntoa metsästäessään järkyttyy lähes varmasti: purkukuntoiselta tuntuvan talon kuukausivuokra voi olla tuhansia dollareita. Vuokrankorotukset ovat oma lukunsa. 10 prosentin vuotuinen korotus on varsin tavanomainen. Neuvotteluvaraa ei juuri ole, sillä Piilaaksossa on vuokranantajan markkinat.

Koulut aiheuttavat perheellisille omat pohdintansa. Piilaaksossa on erittäin hyviä julkisia kouluja, kunhan hankkii asuntonsa oikean koulupiirin alueelta. Hyvä koulupiiri merkitsee yleensä korkeita asumiskuluja. Toinen vaihtoehto on valita huonompi koulupiiri, asua hieman edullisemmin ja laittaa lapset yksityiskouluun. Julkinen koulu ei ole sama kuin ilmainen koulu, sillä ei ole tavatonta, että noin 10 prosenttia koulun vuosibudjetista kerätään lahjoituksina vanhemmilta. Moni saattaa yllättyä siitä, että myös yksityiskouluissa kerätään tuhansien dollarien lahjoituksia – noin 20 000-30 000 dollarin lukukausimaksun lisäksi.

Amerikkalainen giving back -ajattelu näkyy niin avokätisten lahjoitusten määrässä kuin aktiivisessa vapaaehtoistyössäkin. Monet käyttävät vapaaehtoistyöhön kymmeniä tunteja viikossa, ja oli ura miten vaativa tahansa, kaikki kantavat kortensa kekoon tavalla tai toisella. Tähän kannustaa sekä oma motivaatio että sosiaalinen paine. Piilaaksossa saattaa yllättää yhteisöllisyys, joka lienee osittain seurausta yhteisistä ponnisteluista milloin minkäkin hankkeen hyväksi. Jos vaikkapa lapsi sairastaa useamman päivän, joku koulukaverin vanhempi varmasti tarjoutuu käymään kaupassa, tekemään ruokaa tai kuskaamaan perheen muita lapsia. Monen perhe ja suku ovat toisaalla, joten naapureista ja tuttavista pidetään huolta.

Pitkät työpäivät ja lyhyet lomat yhdistettynä päivähoitojärjestelmän puuttumiseen merkitsevät, että työn ja perheen yhdistäminen on Piilaaksossa hankalampaa kuin Suomessa. Moni vanhempi kokkaa kouluun aamuisin lounaat, eikä iltapäiväkerhoja tai nuorten tiloja juuri ole. Julkisen liikenteen ja usein myös turvallisten kevyen liikenteen väylien puuttuessa lapsia kuskataan joka paikkaan. Kysymys on toki myös erilaisista normeista: Piilaaksossa oven taakse voi ilmaantua poliisi, jos vanhemmat ovat jättäneet alle 10-vuotiaan lapsen yksin kotiin. Suomalainen alakoululainen onkin monin verroin piilaaksolaista itsenäisempi, koska on saanut paljon enemmän liikkumavaraa jo nuorena.

Piilaaksossa on varmaan maailman parhaiten koulutetut kotiäidit. Monilla heistä on huippuyliopistoissa hankitun koulutuksen lisäksi huikea työkokemus esimerkiksi lääkäreinä, arkkitehteina, juristeina tai investointipankkiireina. Pohjoismaista naista hämmästyttää, että moni valitsee jäädä kotiin – siitäkin huolimatta, että joillakin on apuna kodinhoitaja. Monen aika kuluu palkkatyön sijaan vapaaehtoistyössä, jota arvostetaan Piilaaksossa todella paljon. Osa vapaaehtoistöistä on vastuullisia ja ammatillisesti vaativia johtotehtäviä. Ylipäätään Yhdysvalloissa hoidetaan vapaaehtoisvoimin paljon sellaisia töitä, jotka Suomessa tekisivät palkatut työntekijät. Vapaaehtoistyö aloitetaan usein jo nuorena, koska se on tärkeä elementti esimerkiksi college-hakemuksessa.

Vapaaehtoistyön – kuten kaiken muunkin toiminnan – puitteissa kartutetaan verkostoja, jotka ovat Piilaaksossa tärkeitä ja perustuvat ennen kaikkea henkilökohtaisiin kohtaamisiin. Ammatillisissa piireissä omaa verkostoa ja asiantuntemusta käytetään aktiivisesti toisten avuksi sen sijaan, että se nähtäisiin pääomana, joka on syytä pitää visusti omassa hallussa. Kun on itse saanut apua, tarjoaa sitä myös muille, ja näin syntyy positiivinen kierre. Pay it forward -mentaliteettia näkisi mielellään enemmän Suomessakin. Ja aitoa iloa muiden onnistumisesta! Toisen menestyshän ei ole itseltä pois, vaan kartuttaa usein tavalla tai toisella yhteistä hyvää. Amerikkalaisten positiivisuus, ystävällisyys ja kannustava ote ilahduttavat päivittäin. Silti on myönnettävä, että joskus tulee ikävä suomalaista suorapuheisuutta.

Piilaaksossa oppii arvostamaan suomalaisen yhteiskunnan tarjoamia tasa-arvoisia mahdollisuuksia hyvään koulutukseen ja laadukkaaseen sairaanhoitoon. Surullisena esimerkkinä täältä on painunut mieleen vähävarainen, mutta yritteliäs lähialueen perhe, jonka lapsi sairastui yllättäen vakavasti ja menehtyi parissa päivässä sairauteensa. Perhe keräsi surunsa keskellä joukkorahoituksella varoja mittaviksi kohonneiden sairaalakulujen kattamiseen. Yhteisö tuli apuun, ja kasassa oli hetkessä lähes kuusinumeroinen summa. Tiedostan olevani etuoikeutettu, kun lähipiirissäni ei ole tarvinnut pohtia sairaalamaksuista selviämistä vakavankaan sairauden kohdatessa.

Suomalaisena äitinä on kiitollinen myös äitiyslomista, päivähoitojärjestelmästä, pienten koululaisten iltapäiväkerhoista ja terveellisestä kouluruuasta. Niitä pitää helposti itsestäänselvyyksinä, kunnes asuu paikassa, jossa niitä ei ole.