Omaisuus pakettiautoon, lapset, kissa ja pientä tavaraa farmariin – ja matkaan! Näin lähdimme syyskuun lopussa reissuun. Kollegani Tampereen teknilliseltä yliopistolta teki todellisen ystävänpalveluksen ja lähti pakettiautollaan muuttoavuksemme ja reissuun Tampereelta Saksan Mainziin. Ensimmäinen etappi käsitti siirtymisen Tampereelta Turkuun ja matkan yölaivalla Tukholmaan. Tästä alkoikin sitten todellinen kilometrien kerääminen ja automatka Ruotsin ja Tanskan halki kohti Saksaa. Pojilla on onneksi vyöllä monet Lapin reissut, joten kokeneilla matkamiehillä tuollainen 1 500 km autolla pariin päivään sujui ongelmitta. Tätä tietysti osasimme toivoa aiempien matkakokemustemme pohjalta, mutta koskaan ei voi tietää… Juutinrauman silta Ruotsin ja Tanskan välillä oli melko vaikuttava rakennelma ja muutenkin oli hauska nähdä matkaa tehdessä paikallisia maisemia. Pojille myös toinen lauttamatka Tanskasta Saksan Puttgardeniin oli hauska kokemus ja samalla hiukan vaihtelua autossa istumiseen. Saksan puolella yövyimme Hampurissa, jonka jälkeen viimeiselle matkapäivälle jäi ajettavaa enää noin 500 km ja niin pääsimme lopulta onnistuneesti perille Mainziin ja uuteen kotiimme.
Asukasmäärältään Mainz on Tampereen kokoluokkaa, noin 200 000 asukasta. Asukasmäärä on kuitenkin koko ajan kasvussa, joten sopivan asunnon löytyminen ei ollut erityisen helppoa. Meillä kävi todella hyvä tuuri, sillä saimme lopulta vuokrattua kollegaltani meille hyvin sopivan ja oikein mukavan asunnon. Myös alue, jossa Mainzissa asumme, Finthen, on erittäin mukavaa ja rauhallista seutua. Finthen on aiemmin ollut oma kylänsä ja liittynyt sitten Mainziin, joten läheltä löytyvät kaikki tarpeelliset palvelut ja esimerkiksi hyvin leikkipaikkoja lapsille jne. Myös keskustaan on hyvät kulkuyhteydet linja-autolla, vaikka mieluummin kuljemme polkupyörällä. Kaksi poikaa perässä vedettävään kärryyn ja yksi lastenistuimeen pyörän perään ja matka käy mukavasti! Keskustaan pyörämatka kestää reilun puoli tuntia ja työpaikkani on siinä matkan varrella, noin 15 minuutin pyörämatkan päässä.
Kaikkiaan olemme kotiutuneet hyvin ja viihtyneet mainiosti. Mainz sijaitsee aivan Rhein-joen varrella. Vanha tuomiokirkko on erityisen komea nähtävyys ja muutenkin vanha kaupunki on hyvin hienoa aluetta. Lisäksi Mainzin alueelle ja sen lähiseudulle hyvin tyypillisiä ovat hedelmä- ja viinitarhat sekä muutaman sadan metrin korkeuserot, joita suomalaisittain melko tasaiseen maastotyyppiin tottuneena voisi kutsua jopa ”vuoriksi”. Pitkät pyörälenkit koko perheen voimin näissä maisemissa ovatkin olleet erityisen hienoja kokemuksia. Myös paikallisen jalkapalloseuran, 1. FSV Mainz 05:n, otteita Bundesliigassa on tullut seurattua paikan päällä Coface-areenalla. Pojille otteluista on tainnut jäädä päällimmäisenä mieleen puoliajalla nautitut ”Bretzelit” eli suolarinkelit.
Valokuvia pyöräreiteiltämme ”vuorilla” ja viinitiloilla.
Töissä on tietysti ollut alkuun paljon uutta opittavaa. Työkaverit ovat hyvin mukavia ja auttavat paljon uusien asioiden kanssa, joten näin sopeutuminen uusiin ympyröihin on helpottunut merkittävästi. Töiden lisäksi ensimmäiset viikot kuluivat hyvin tiiviisti erinäisten asioiden järjestelyssä ja ennen kaikkea asunnon järjestelyissä ja keittiön asennuksessa! Täällä on nimittäin mielestäni hiukan erikoinen tapa, että monesti keittiö ei kuulu kiinteänä osana vuokrattavaan asuntoon, vaan vuokralaiset ottavat keittiönsä kaappeineen mukaansa lähtiessään. Täten ruuanlaitto sujuikin alkuun kahden levyn minikeittimellä, jonka ystävällisesti saimme vuokraisännältä lainaan ja tiskaus hoidettiin vessassa. Tekemisen puutetta ei siis ole ollut, mutta näistäkin lisähaasteista lopulta selvittiin kunnialla!
Näistä lähtökohdista lähdimme suunnittelemaan ja rakentamaan keittiötä.
Kaapistojen ym. huonekalujen pakkausmateriaalit menivät hyötykäyttöön poikien leikkeihin. Kuvassa pahvimaja ja –auto.
Jouluksi matkustimme takaisin Suomeen viimeistelemään muuttomme Suomen kodista. Oli myös mukava tietysti päästä taas tapaamaan sukulaisia ja ystäviä ja viettämään joulu perheen parissa. Kirjoitimme myös joulupukille, että olemme joulun Suomessa, jotta hän tietäisi tulla oikeaan osoitteeseen. Ja kyllähän pukki löysi perille. Onneksi pääsimme näkemään vierailumme aikana hiukan luntakin ja rakentamaan ukin kanssa lumilinnaa, vaikka talven tulo on ollut jälleen turhan myöhässä. Mainzissa kun ei lumesta normaalisti pääse hirveästi nauttimaan. Tyypillisesti jos lunta tulee, se yleensä sulaa pois muutaman päivän kuluessa eikä pysyvää lumipeitettä pääse syntymään.
Kuva Mainzin joulutorilta.
Heti vuoden vaihteen jälkeen otimme kuitenkin taas nokan kohti Mainzia! Nyt on taas mukava olla täällä ja erityisen mukava oli tulla kotiin, kun muuttohässäkät ovat takanapäin ja saimme suoraan aloittaa ”normaalin elämän” ilman ylimääräisiä säätöjä. Paluumatkalle tosin mahtui tällä kertaa ylimääräisiä kommelluksia enemmänkin, muun muassa hetken ehdimme jo luulla kissamme karanneen laivan käytäville matkalla Turusta Tukholmaan, kun emme löytäneet häntä hytistä mistään. No, lopulta kissa löytyi kaivautuneena hytin sängyn vuorausten väliin ja pienimuotoisen pelastusoperaation jälkeen saimme hänet vapautettua sängyn uumenista. Mutta ei kommelluksista sen enempää, nyt olemme taas takaisin Mainzissa ja odotamme innolla kevättä ja aurinkoisia pyöräkelejä! 🙂