Osallistuin juuri 2nd Joint Nordic Fusion Energy Seminariin, eli pohjoismaisten fuusiotutkimuslaitosten yhteiseen vuosikokoukseen. Ensimmäiseksi pitää sanoa, että kokous oli tieteellisesti hämmästyttävän hyödyllinen. Arvelisin että 25-30% esityksistä oli minulle suoraa tai melko suoraa relevantteja. Se on huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi alan vuosittaisessa eurooppalaisessa pääkonferenssissa ”EPSissä”. Pohjoismaissa on todella vahvaa osaamista nopeisiin ioneihin ja niiden diagnostiikkoihin liitten. (Ei tietenkään ole sattuma että itsekin tutkin nopeita ioneja.)

Toinen huomioni kohdistui ilmapiiriin. Tunnelma tuntui paljon vapautuneemmalta kuin vastavan tyylisissä tapahtumissa Saksassa, mutta luulen etten pystynyt tekemään alkuunkaan objektiivisiä havaintoja. Pohjoismaissa tunnuin kuuluvani sisäpiiriin: tiesin vitsien taustat ja kuinka huumoriini reakoitaisiin. Greifswaldissa en vieläkään taida uskaltaa paljon vitsailla. Kielimuuri ei estä työntekoa, mutta kahvitunti- ja lounaskeskustelut käydään suurimmalta osin saksaksi. On vaikea oppia todella tuntemaan ihmisiä jos heidän kanssaan ei pysty luontevasti vuorovaikuttamaan vapaista aiheista. En ole tainnut ymmärtää vielä ainuttakaan saksaksi kerrottua vitsiä.