Minut oli kutsuttu esittämään W7-X ensimmäisen koekampanjan tuloksia Pohjoismaisten fuusiotutkimuslaitosten yhteiseen vuosikokoukseen.
Kalvojen valmistelusta
Itse olin kokeiden aikana vielä Espoossa kirjoittamassa väitöskirjaa, joten esitin lähinnä muiden tuloksia. Kollegat Greifswaldissa antoivat mielellään omia kalvosarjojaan käyttööni. Kuvittelin että saan esityksen melko vaivattomasti tehtyä, mutta aloitin valmistautumisen silti kolme viikkoa ennen esitystä, mikä oli todella hyvä! Toisten työstä kertominen on nimittäin yllättävän vaikeaa, eikä sitä helpottanut se, että koekampanjan aikana oli saatu valtavasti tuloksia. Yhdistelin kollegoiden vanhoista kalvoista uuden kokoaisuuden, jonka kuvittelin olevan sopiva yhdistelmä tulosten yhteenvetoja ja muutamien tuloksien tarkempaa esittelyä. Pidin harjoituspuheen kollegoille Greifswaldissa, mikä meni kurjemmin kuin osasin kuvitella. Sain silti hyvää ja rakentavaa palautetta: Muokkaa kalvot omiksesi ja lyhennä puhetta huomattavasti. Kun puheen pidon aika Suomessa tuli, olin vähentänyt kalvoja ja ne olivat suuni mukaisia.
Esityksen pidin riittävän sujuvasti ja tärkeimmät videotkin toimivat esityskoneella. Pyysin ja sain palautetta: esitykseni oli turhan tiivis ja ei ilmeisesti tarpeeksi viihdyttävä: Yritin esittää liikaa asiaa ja lisäksi puhuin sen verran monotonisesti, että muutamat tekstipainotteiset kalvot pudottivat ison osan kuulijoista. Huomasin myös, että puheen jälkeiset kysymykset olivat vain löyhästi sidoksissa esitykseeni, joten jokin oli mennyt pieleen. Luulen ongelman olevan siinä, että tekstirikkaat kalvoni johtuivat sisällön vähentämisestä. Kalvot tiivistivät koekampanjan tuloksia tai tavoitteita yhteen kalvoon. Sellainen on melko pakosti vähän tylsä ja tekstipohjainen, sillä kuvien esittäminen on liian hidasta tiivistelmään.
Onko vika puhujassa vai kuulijassa?
Onko tieteellisen esityksen sitten oltava viihdyttävä vai tiedottava? Luulen että sen pitää olla tiedottava, mutta se ei välttämättä riitä. Nimittäin, viihdyttäminen voi olla tiedottamisen edellytys: Mikäli yleisöllä ei ole ilmeistä tarvetta ja motivaatiota imeä esityksestä kaikkea saatavilla olevaa informaatiota, pitää heitä viihdyttää. Muuten läppäri tai uni vie voiton. Kun esimerkiksi esitin uusia tuloksia kollegoille Greifswaldissa, oli minulla käytännössä koko yleisön täysi huomio alusta loppuun. Huomion takasi se, että tulokseni saattoivat vaikuttaa jokaisen paikalla olijan tuleviin kokeisiin. Seminaarissa taas esitin paremminkin yleissivistävää asiaa. Kuulijoitten huomio olisi pitänyt ansaita kuvilla ja videoilla.
Mitä olisin voinut tehdä toisin?
Paljon enempää aikaa en olisi valmistautumiseen voinut käyttää, mutta sen olisi ehkä voinut käyttää tehokkaammin:
- Valita esitykselle alusta asti jokin tarina jota kerron.
- Aloittaa kalvojen muokkaaminen omikseni välittömästi. (Oli turhaa yrittää käyttää niitä semmoisenaan.
- Valita vain viihdyttäviä (visuualisia tai jännittäviä) aiheita.
- Puolittaa sisällön määrä heti aluksi.
Myönnän, että sain oleellisesti tuon palautteen jo harjoituspuheen jälkeen, mutta toteuttaminen ei ollut yhtä helppoa kuin sanominen.
Esitykseen valmistautuminen vei aika paljon aikaa, mutta toisaalta se antoi minulle oikeutuksen tutustua edellisen koekampanjan tuloksiin tarkemmin. Vasta nyt minulla alkaa olla lähtökohdat ymmärtää kohta alkavan toisen koekampanjan suunnitteluperusteita.